Torstai 26.2.-sunnuntai 1.3.2009

Torstai 26.2.2009

Torstai on toivoa täynnä. Aamun juoksureitti oli mukavan pölyämätön, koska yöllä oli jonkin aikaa satanut. Juoksimme kevyen lenkkimme sisällä 5x3 minuuttia reipasta/kovaa. Harri sai hyvin itsestään irti ja Jussi intoutui viimeisessään kiskomaan oikein kunnolla. Mitähän miehellä mielessä?
Aamupalan ja levon jälkeen juoksimme palauttavan lenkin helteessä ja Jussi intoutui taas juoksemaan Harria kovemmin. Mutta vain hieman. Torstai oli siis toivoa täynnä ja yritimme pitkään yhteyttä internetiin, mutta kun ei niin ei. Jos täällä pitäisi tehdä töitä internetin välityksellä ja olisi tottunut Suomen nopeuteen niin monet repisivät jo pelihousunsa! Saa nähdä vaihtaako joku kesällä farkut verkkarihousuihin. Joskus tuntuu, että savut pelloilta ei olekaan kulottamista tai hiilen valmistamista varten vaan savumerkkien lähettämistä! Yksi iso savupilvihän tarkoittaa voi voi viltti on tulessa. Onko näkynyt?


Perjantai 27.2.2009

Perjantai-aamun treeniohjelmaan kuului verryttely ja kymppi kovaa sekä verryttely. Nyt kierrettiin sama 4,9 km:n lenkki kuin runsas viikko sitten. Jussi kykeni vähän parantamaan aikaansa ja Harri reilummin. Harrilla kulkee… Taisivat paikalliset kenialaispoliisit nukkua pommiin, kun eivät lupauksista huolimatta ilmaantuneet lenkille sovitusti. Miten sitä aina osaakaan herätä oikeaan aikaan, vaikka olisi lenkki sovittuna toisten juoksijoiden kanssa?
Aamupäivän touhut totutusti ja palauttavaksi lenkiksi ainoastaan 10 kilometriä. Kerkesimme matkalla myös ihastella paikallista(?) variksen ja harakan risteytykseltä näyttäviä lintuja. Muuten kuin varis, mutta liperit kaulassa. Ja kovasti nekin lentävät taivaan merkeissä.
Parin päivän kuluttua ovat lähdössä hollantilaiset ja itävaltalaiset leiriläiset. Päätimme yhdessä juhlistaa huomista lauantai-iltaa jollakin tavalla. Mikäpä sen parempi kuin hyvä ruoka ja kakkukahvit päälle. Harri päätti opettaa paikallisia valmistamaan sokerikakkupohjan. Keittiöhenkilökunta ja hollantilainen Marjolee seurasivat silmä tarkkana, miten homma etenee. Pääkokki löysi pari sydänkakkupohjaa ja Marjoleen tuoman joulukuusimuotin. Kokki lämmitti koksiuunin sopivan lämpimäksi ja rasvasi ja jauhotti muotit hyvin. Sitten vaan kuusi munaa ja runsas lasillinen sokeria kahteen eri kulhoon ja käsin vispaamaan seosta kuohkeaksi alkeellisilla vispilöillä – jo tämä oli paikallisille ihmettelyn aihe. He olivat valmistaneet makeat kakkunsa voisokeri –pohjalta. Kaikki saivat osallistua seoksen vaahdottamiseen ja hauskaa oli. Sitten vaan 2,5 lasillista vehnäjauhoja ja leivinjauhetta ja pari ruokalusikallista vettä sekaan ja niin kakkutaikinat ovat valmiina kaadettavaksi kulhoihin sekä uuniin – nyt odottelemaan. Puolen tunnin kuluttua kakut olivat nousseet, mutta eivät vielä kypsiä, ei muuta kuin alaluukkua auki lämpötilan nostamiseksi. Niinpä 10 minuutin kuluttua saimme nostaa kauniin ruskeat ja hyvin nousseet kakkupohjat. Nyt vain maltetaan huomiseen – pitääköhän järjestää vartiointi kakkujen ympärille?


Lauantai 28.2.2009

Ei itketä lauantaina, vaikka mieli tekisi. Nyt oli edessä heti aamutuimaan pitkä pk-lenkki, joten herätys jo klo 05:30 ja matkaan lähdettiin klo 06:05 pimeään maastoon. Edellisenä päivänä hieronnan yhteydessä fysioterapeutti oli kehottanut Harria välttämään kaltevia juoksureittejä, jotta nilkan seutu ei kipeytyisi – nyt se oli vähän arka. Niinpä Harri kipitti menomatkan asfalttia ja paluumatkan osittain asfalttia. Lenkin vaikeusaste nousi huomattavasti, koska tuulta oli välillä pienen myrskyn verran. Etukenossa ja pölypilvissä leijaillen matka kuitenkin taittui melko ripeästi. Onneksi olimme lähteneet matkaan varhain, joten nousevan auringon lämpö ei vielä saanut meitä hikoilemaan. Uupuneet juoksijat ruskean hiekan päällystäminä suihkuun ja sitten aamupalalle. Parin tunnin levon jälkeen oli vuorossa keskipitkä pk-lenkki, joka ainakin Harrille tuntui olevan todellinen koettelemus: hiekka pöllysi aamua pahemmin, joten hengitys- ja kasvosuojaksi oli otettava välillä oman paidan helma. Lisäksi kiusana oli kuumuus. Mutta tämäkin kestettiin, Harri juoksi pari kilometriä Jussia lyhyemmän matkan, jotta kaverukset olisivat kutakuinkin samaan aikaan leirillä. Uinti palautti kummasti Harrin kuntoa, joten lounaalle ehdittiin klo 13.00. Tunnin lepo ja sitten mars kuntosalille. Klo 16:00 kahvihetken jälkeen hollantilaisen Marjoleen ja Harrin johdolla valmistui kolme hedelmäistä suklaakakkua (kaksi sydämen muotoista ja yksi joulukuusen muotoinen) neljän leiriläisen huomisen lähdön johdosta ja ruotsalaisen Mustafan (juossut esteet 8.05) saapumisen kunniaksi. Kyllä paikallisella palvelusväellä oli ihmettelyä. He eivät olleet koskaan valmistaneet sokerikakkuja. Kakkujen täytteenä käytettiin mangoa, ananasta ja banaania. Päällisenä suklaakuorrutus ja höysteenä pölysokeri sekä nonparellit. Vesi kielellä kaikki odottivat klo 19.00 illallista, joka nyt tällä kertaa katettiin ruskein ja valkoisin liinoin ja kukka-asetelmin. Kokki oli valmistanut paikallista herkkua, pannareita(chapati) ja lihamuhennosta sekä sekavihannespataa. Nyt otettiin myös palvelusväki saman pöydän ääreen. Vietimme mukavan yhteisen illallis- ja kakkukahvihetken, josta ei puheensorina ja nauru tietenkään puuttunut. Illan kruunasi Musafan tietokoneesta löytämän musan tahdittama disco – vauh!!!

Sunnuntai 1.3.2009

Lepopäivä, joka ei kuitenkaan lepopäivä. Heräsimme klo 03:30 ja aamupuuron sekä hammaspesun jälkeen lähdimme juoksuleirin Barnabas kuskimme kanssa Nakurun safarille. Kolmen tunnin ajomatka yön pimeydessä korkealta Grift Valleytä alas mutkaista vuoristotietä, jossa usein joutui hiljentämään hidastustöyssyjen ja tietöiden vuoksi. Jussi kykeni nukkumaan taaimmaisilla penkeillä, Harri sen sijaan ei uskaltanut nukkua keskipenkeillä ja yritti pitää kuskia hereillä suomalaisin Marianne karkein. Lopulta taivaan ranta alkoi punertaa ja aurinko pilkisti esiin ja samalla myös Jussi nosti päätään. Nyt oli kuvauksellisia näkymiä aamun sarastaessa, joita kamera ja videokamera tallensivat. Saavuimme Nakuruun klo 07:30. Lippushown jälkeen auton nokka suunnattiin kohti savannia. Ensimmäisinä meidät vastaanottivat apinat, sitten eteemme osui lauma siroja gaselleja ja vesipuhveleita. Barnabas ajeli savanniteitä tottuneesti, sillä hän kuljettaa Itenistä vieraita safarille 3-4 kertaa kuukausittain. Alueen keskeisen järven rannalla tapasimme tuhansittain suuria vesilintuja, mm. pelikaaneja ja haikaroita sekä joitakin muita meille tuntemattomia lintuja. Olimme valppaina, jos vaikka meitä onnistaisi nähdä kaikkein kiinnostavin safarin eläin, leijona. Matkamme varrella gaselleja näkyi siellä täällä ja samoin vesipuhveleita. Mutta kappas vaan mustavalkoraitaiset seepralaumat olivat upea näky! Sarvikuonojen suuruus hämmästytti ja samoin kirahvien ylväs kävely ja kaulan kurottaminen korkealle puiden latvoihin. Villisikoja pienine poikasineen ravasi siellä täällä. Ajoreittimme kulki suuren lintujärven ympäri. Eri puolilta eläimet suuntasivat kulkunsa kohti järveä, juomapaikkaa. Mutta leijonaa emme onnistuneet näkemään neljän tunnin etsiskelystä huolimatta– harmi! Olimme kuitenkin tyytyväisiä näkemästämme, safari oli todella kokemisen arvoinen!

Barnabas pyrki lohduttamaan meitä leijonan metsästäjiä näyttämällä paluumatkalla Grift Valleyn joen krokotiileja, joista onnistuimme näkemään vain yhden ja senkin melko kaukaa. Mutta kyllä tunnistimme sen krokotiiliksi, pieneksi sellaiseksi. Olimme jo iltapäivän puolella ja aurinko paahtoi kuumasti, todennäköisesti lämpöä oli yli 30 astetta – tyyni ja pakahduttavan kuuma. Edessämme oli tietenkin tuo sama kolmetuntinen matka takaisin. Upeat jylhät maisemat ympärillämme kipusimme autolla rinteitä ylös. Sunnuntaista huolimatta useassa kylässä olivat myyntikojut auki ja paljon väkeä niiden ympärillä. Lopulta tutun Itenin maisemat ottivat meidät väsyneet matkaajat vastaan. Tunnin lepo ja sitten iltapalalle. Hollantilaiset ja itävaltalaiset olivat poistuneet leiriltä. Nyt meitä leiriläisiä on enää neljä eli Ruotsin juoksija-ylpeys Mustafa, joka oli vieraillut täällä jo aikaisemmin vuoden alussa ja Zimbabwen Charon sekä me – vähiin käy ennen kuin loppuu. Me olemme seuraavaksi kotiutettavien listalla, mutta sitä ennen meillä on vielä todella rankka viikon treeniputki, josta ei tule kilometrejä puuttuman. Alkavan viikon tapahtumiin palaamme myöhemmin.

Blogimme kaikille lukijoille antoisaa viikkoa!

Terveisin,

Jusssi ja Harri