Tiistai 24.2.2009
Vihdoinkin lepopäivä. Olemme treenanneet yhdeksän päivää ja nyt saimme levätä koko päivän.
Heräsimme vasta klo 07.00. Harri kävi pulahtamassa uima-altaassa auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Yöllä oli satanut ja siksi oli lämmöstä huolimatta raikasta ilmaa hengitettäväksi. Nyt sai käydä aamupalalle; tarjolla oli entiseen tapaan kokin itse tekemää leipää (kuten suomalaista paahtoleipää), paistettua kananmunaa, juustoa, banaania, mehua, kahvia ja teetä. Lähdimme klo 09.15 paikallisella Hiace-taksilla läheiseen Eldoretin kaupunkiin (sama paikka, jonne lensimme afrikkalaisella koneella Nairobista saapuessamme Keniaan). Puolen tunnin taksireissu maksoi 100 shillingiä/henkilö eli 1 euron. Taksi oli kyllä täynnä, mutta ikkunoiden ollessa auki happea kyllä riitti, eikä tarvinnut hikoilla. Kävelimme Eldoretin kaupunkia ristiin rastiin etsien sopivaa liikettä tuliaisten ostoon. Lopulta meitä onnisti ja saimme mukaamme paikallista kahvia, teetä, keksejä ja karamelleja. Mutta ei muuta (joten ei kannata odotella mitään suuria!!!). Lisäksi löysimme kynsileikkurit, joita emme muistaneet ottaa mukaamme Suomesta. Parasta matkassa taisi olla Harrin parturointi. Löysimme mukavan vilpoisen parturiliikkeen, jossa gambialainen mies otti meidät iloisesti vastaan. No Jussi tietenkin pyysi Harrin hiustenleikkuuta ilman telaa, jolloin päähän olisi jäänyt vain parin millin sänki. No onneksi itse leikattavallakin oli sanottavansa. Lopputulos oli erinomainen - luotiin jalkapalloilija Beckham II:n. Hiukset kyllä lyhentyivät rutkasti, samalla sai kunnon hiustenpesun ja päänhieronnan. Puolen tunnin palvelun hinta oli 100 shillinkiä eli 1 euro; koska palvelu oli parasta mahdollista annoimme 50 shillingiä ekstraa. Tutustuimme myös paikalliseen pankkiin, jossa vaihdoimme dollareita ensi sunnuntain safarimatkaamme varten. Paljon ihmisiä melko sekavasti rakennetussa kaupungissa. Muutama kerjäläinen aneli leipää tai rahaa (tätä ei leirimme yhteydessä ole tapahtunut). Neljän tunnin kävelyn jälkeen palasimme samanlaisella taksilla (18 henkilöä Hiacessa) juoksuleiriimme juuri sopivasti lounaalle (vaikkakin tunnin myöhässä). Nyt saimme nauttia jo aikaisemminkin tarjotusta kurpitsakeitosta, vastaleivotuista sämpylöistä ja porkkana-kaaliraasteesta. Parin tunnin lepäämisen jälkeen piipahdimme vielä parin kilometrin päässä olevassa Itenin kylän keskustassa. Etsimme postikortteja, mistä tulikin melko pitkä lenkki. Koska parin tunnin etsinnän tuloksena saimme kyllä postimerkit matkaamme, mutta koko kylästä löytyi vain 3 korttia, jotka kaikki ostimme (ei tarvitse kovasti odotella meiltä kortteja!!). Tämän jälkeen illallinen ja nukkumaan.
Keskiviikko 25.2.2009
Aamun herätys totutusti ja pikapuuroa ja juoksubaanalle. Aamun harjoitus olikin Harrille ehkä helpompi kuin Jussille. Jussin jalat olivat vielä lepopäivän jäljiltä uneliaat ja niin taisi olla koko mieskin. Leiri on ainakin kilometritavoitteiden mukaan puolessa välissä. Hyvin juoksu sujuu molemmilta ja lämpö palauttaa uskomattoman nopeasti.
Varsinaisen aamupalan jälkeen totutusti hieman vielä nukkumaan ja heräämisen jälkeen taas juoksemaan päivän toinen lenkki. Nyt kulki Jussillakin huolimatta kovasta tuulesta ja pölypilvistä. Suihku, lounas ja nukkuminen. Ja sen jälkeen vain lepoa koko iltapäivä? No, ei tietenkään, vaan vielä kuntosalille pieneksi hetkeksi ylävartalon lihaksia treenaamaan. Ja iltapäivällä ja illallakin sykkeen kohotukseksi käymään tietokoneella, vain huomataksemme, ettei net net net nettiin yhteyttä. Voe voe!!! (ei pääse myöskään leirin toimistohenkilöt).
Iltaruoaksi kanaa, riisiä ja porkkanakaalimuhennosta. Hyvvee yötä kaekille!!!
Harri ja Jussi
torstai 26. helmikuuta 2009
maanantai 23. helmikuuta 2009
Perjantai 20.-maanantai 24.2.2009
Perjantai 20.2.2009
Herätys aamulla samaan aikaan kuin eilen. Saimme aamun ensimmäisellä kevyelle lenkille mukaamme ranskalais-kanadalaisen, 53 –vuotiaan opettaja-coachin, joka on Keniassa katsomassa lahjakkaiden juoksijanuorukaisten harjoituksia (ikävä kyllä me emme kuulu enää tähän joukkoon J). Chris –coachi pyrki näyttämään, että kyllä sieltäkin vielä pesee ja kiihdytti vauhtiaan vk –tasolleen. Mukava kaveri, jolla on uskomattoman ajan tasalla olevat tiedot eri maiden urheilijoista ja heidän suorituksistaan (myös Suomen). Toinen kevyt lenkki oli vuorossa keskipäivällä, jolloin Jussi myös alkoi kiihdyttää vauhtia omalle kevyelle tasolleen (n. 5 minuuttia ennen Harria asunnolla). Harri pyrki rauhoittamaan tilanteen omalta kohdaltaan, koska huomenna lauantaina tullaan juoksemaan melkein tupla-kilometrit.
Lounaaksi söimme papu-maissi – ja sekavihannes –pataa, minkä jälkeen suuntasimme kulkumme ystävällisen kenialaisen autokuskin kyydillä Itenin naapurikylän Kessupin Primary Schooliin, noin 20 minuutin ajomatka laaksoon vievää mutkaista tietä. Oppaanamme koulussa oli hovikuskimme Evans –veli, joka toimii johtajaopettajana. Hänen työpöydältään löytyi englanninkielinen Pyhä Raamattu merkkinä koulun kristillisistä arvoista. Tänään sattui olemaan kaikissa vastaavissa ala-asteen kouluissa koulujen väliset urheilukisat, myös Kessupissa, jossa on 540 oppilasta ja 14 opettajaa. Luokkakoko on niinkin suuri kuin 50-60 lasta, mutta oppilaat ovat tottelevaisia ja kunnioittavat opettajia, joten kuri säilyy hyvin. Koulurakennukset olivat melko alkeellisia. Yhteen koulurakennukseen tulee sisään huhti-heinäkuun sateet, jolloin opetustehtävät ovat melko haasteiset. Opetusta annetaan klo 08.20-17.30 välisenä aikana, lukuun ottamatta keskellä päivää olevaa 1 ½ tunnin ruokatuntia, jolloin suurin osa lapsista juoksee kotiinsa ruokailemaan. Monen lapsen kohdalla ei ole varmuutta saavatko ruokaa ollenkaan päivällä. Lisäksi päivän aikana on kolme pidempää, 20 minuutin, taukoa ja 35 minuutin oppituntien välillä 5 minuutin tauot. Lapset käyvät kyseistä koulua 6-14 -vuotiaina, minkä jälkeen siirtyvät Secondary Schooliin 4 vuodeksi. Yliopisto-opiskelu kestää yleensä 4 vuotta. Saimme kokea lasten riemua monien leikkien merkeissä. Osa meistä juoksuleirillä olevista veti myös piha- ja palloleikkejä, mm. Harri Bingo-leikin. Nauravia kasvoja ja suuria ihmetteleviä silmiä näkyi kaikkialla. Kukaan lapsista ei laittanut hanttiin, kun opettaja pyysi mukaan piiriin. Lapset koskettelivat meidän valkoisten käsivarsia ja hiuksia, koska näkevät harvoin vastaavia. Lisäksi saimme seurata eri koululuokkien välisiä jalkapallo-, lentopallo- ja käsipallo- sekä koripallokisoja. Voitte kuvitella, minkälainen määrä lapsia oli urheilukentällä, kun neljän eri koulun oppilaat kisailivat. Olimme usein piiritettyinä iloisten lasten toimesta. Vierailustamme jäi varmaan lapsille ikimuistoinen kokemus – niin myös meille aikuisille.
Mietimme, miten voisimme kyseistä koulua auttaa, koska valtiolta ei liikoja shillingejä heru rakennusten kunnostamiseen eikä oppikirjoihin. Viime vuonna jäi kuulemma oppikirjarahat kokonaan saamatta. Tätä voi itse kukin meistä miettiä tykönään – palaamme asiaan Suomeen saavuttuamme.
Parin tunnin lepäämisen jälkeen oli vuorossa illallinen. Nyt tarjoiltiin lettuja hedelmäsalaatin (tuoretta ananasta, mangoa, papaijaa ja banaania) ja hillon kera. Tuli oikein lapsuuden lettukestit mieleen. Sitten ei muuta, kuin nukkumaan ja valmistautumaan huomisiin pitkiin lenkkeihin.
Lauantai 21.2.2009
Myös lauantai sujui harjoituksellisesti hyvin. Aamusta juoksimme pitkän kevyen lenkin ja keskellä päivää lyhyen. Kovasta treenistä huolimatta tuntuu palautuneen mukavasti. Jalkojen hieronta on myös auttanut mukavasti. Harrikin alkaa lopulta sopeutua tähän korkeaan ilmanalaan. Ylimääräistä puuskutusta Jussin mielestä vielä kuuluu, varsinkin 20 km:n jälkeen lenkkiä jatkettaessa ja varsinkin ylämäessä. Viikko sitten kävimme täällä mittaamassa painomme ja nyt toistimme mittauksen – kappas vaan yli pari kiloa kummaltakin on hävinnyt; ei kyllä tietoa mistä? Iltapäivällä otimme jälleen levon kannalta. Illalliselle saapui vieraaksemme edellisenä päivänä tavattu koulun johtaja Evans. Hän kertoi tarkemmin, missä asioissa koulu tarvitsisi apua; tuntui että vähän kaikessa. Hollantilainen leiriläinen aloitti jo avustuskampanjan luovuttamalla koulun kassaan ensimmäiset 2.000 Kenian shillingiä eli 20 euroa sekä lupasi tukea koulua 1.500 shillingillä eli 15 eurolla kuukaudessa jatkossa. Mutta katsotaan sitten Suomessa, mitä kyseiselle asialla voidaan tehdä. Yritimme päästä blogiimme illalla, mutta kenttää ei ollut tarpeeksi. Nyt yritämme uudelleen – toivotaan, että tärppää.
Sunnuntai 22.2.2009
Myös sunnuntai on alkanut reippaissa merkeissä, heti aamusta vetoharjoitukset (8x3 min) ja pulahdus uima-altaaseen, mikä mukavasti palautteli lihaksia. Jussilta onnistuivat vedot hyvin ja Harrilta kohtalaisesti. Normaalin aamupalan (paahdettua leipää, juustoa, voita, kananmuna, banaani, mehua, teetä ja kahvia) jälkeen lepäsimme, jotta jaksoimme keskellä päivää suorittaa pk -lenkin helteessä. Tänään on ollut lämpöasteita jopa 30. Mutta selvisimme tästäkin koitoksesta. Onneksi Harri maltti ottaa keskipäivän lenkin maltillisesti. Chris –manageri lähti lounaan (riisiä, porkkana-kaaliraastetta ja papumuhennosta) jälkeen tänään klo 15.00 parin viikon leirielämän jälkeen. Monista tuntui haikealta. Sunnuntaisin Itenin kylällä järjestetään useita jumalanpalveluksia klo 10.00-13.00 välillä. Todennäköisesti käymme piipahtamassa viikon kuluttua sunnuntaina jossakin näistä, jolloin on toinen lepopäivämme – ensimmäinen lepopäivämme on ensi viikon tiistaina. Joten vielä olisi jaksettava huomiset lenkit sekä aamulla että keskipäivällä – yhteensä lähes 40 km, huh, huh, hellettä!
Maanantai 23.2.2009
Aamun herätys jo 5.30, kun juoksimme heti aamusta pidemmän lenkin kuin normaalisti. Olimme sopineet kenialaispoliisin kanssa aamun lenkistä ja yhden sijaan saimmekin kolmesta juoksijasta seuraa. Hyvin sujui pitkäkin lenkki. Kenialaisten kanssa kiertelimme maaseudulla nähden myös Maracu-linnut (creni in english), aivan selvästi jotain sukua kurjille? Lisäksi näimme paljon koululaisia ja erilaista luontoa ja asumuksia kuin ihan päätien varrella, jolla olemme monesti juosseet lenkkimme.
Kävimme myös toisella lenkillä ja juhlistimme tulevaa lepopäivää (ei juoksua) limsapullolla.
Hyvin sujuu, ruoka maittaa ja työ on kuin tervaa.J Mitäs työtä täällä muka tehdään, jalkatyötä.
Verkkoyhteyden kanssa pät pät pätkii, siksi päivityksemme blogillemme on vähän sitä ja tätä.
Hyvää alkanutta viikkoa (toisille talvilomaviikkoa) kaikille, me täällä Keniassa laskemme vain kilometrejä J.
Votkaa hyvin!
Terveisin,
Jussi ja Harri
Herätys aamulla samaan aikaan kuin eilen. Saimme aamun ensimmäisellä kevyelle lenkille mukaamme ranskalais-kanadalaisen, 53 –vuotiaan opettaja-coachin, joka on Keniassa katsomassa lahjakkaiden juoksijanuorukaisten harjoituksia (ikävä kyllä me emme kuulu enää tähän joukkoon J). Chris –coachi pyrki näyttämään, että kyllä sieltäkin vielä pesee ja kiihdytti vauhtiaan vk –tasolleen. Mukava kaveri, jolla on uskomattoman ajan tasalla olevat tiedot eri maiden urheilijoista ja heidän suorituksistaan (myös Suomen). Toinen kevyt lenkki oli vuorossa keskipäivällä, jolloin Jussi myös alkoi kiihdyttää vauhtia omalle kevyelle tasolleen (n. 5 minuuttia ennen Harria asunnolla). Harri pyrki rauhoittamaan tilanteen omalta kohdaltaan, koska huomenna lauantaina tullaan juoksemaan melkein tupla-kilometrit.
Lounaaksi söimme papu-maissi – ja sekavihannes –pataa, minkä jälkeen suuntasimme kulkumme ystävällisen kenialaisen autokuskin kyydillä Itenin naapurikylän Kessupin Primary Schooliin, noin 20 minuutin ajomatka laaksoon vievää mutkaista tietä. Oppaanamme koulussa oli hovikuskimme Evans –veli, joka toimii johtajaopettajana. Hänen työpöydältään löytyi englanninkielinen Pyhä Raamattu merkkinä koulun kristillisistä arvoista. Tänään sattui olemaan kaikissa vastaavissa ala-asteen kouluissa koulujen väliset urheilukisat, myös Kessupissa, jossa on 540 oppilasta ja 14 opettajaa. Luokkakoko on niinkin suuri kuin 50-60 lasta, mutta oppilaat ovat tottelevaisia ja kunnioittavat opettajia, joten kuri säilyy hyvin. Koulurakennukset olivat melko alkeellisia. Yhteen koulurakennukseen tulee sisään huhti-heinäkuun sateet, jolloin opetustehtävät ovat melko haasteiset. Opetusta annetaan klo 08.20-17.30 välisenä aikana, lukuun ottamatta keskellä päivää olevaa 1 ½ tunnin ruokatuntia, jolloin suurin osa lapsista juoksee kotiinsa ruokailemaan. Monen lapsen kohdalla ei ole varmuutta saavatko ruokaa ollenkaan päivällä. Lisäksi päivän aikana on kolme pidempää, 20 minuutin, taukoa ja 35 minuutin oppituntien välillä 5 minuutin tauot. Lapset käyvät kyseistä koulua 6-14 -vuotiaina, minkä jälkeen siirtyvät Secondary Schooliin 4 vuodeksi. Yliopisto-opiskelu kestää yleensä 4 vuotta. Saimme kokea lasten riemua monien leikkien merkeissä. Osa meistä juoksuleirillä olevista veti myös piha- ja palloleikkejä, mm. Harri Bingo-leikin. Nauravia kasvoja ja suuria ihmetteleviä silmiä näkyi kaikkialla. Kukaan lapsista ei laittanut hanttiin, kun opettaja pyysi mukaan piiriin. Lapset koskettelivat meidän valkoisten käsivarsia ja hiuksia, koska näkevät harvoin vastaavia. Lisäksi saimme seurata eri koululuokkien välisiä jalkapallo-, lentopallo- ja käsipallo- sekä koripallokisoja. Voitte kuvitella, minkälainen määrä lapsia oli urheilukentällä, kun neljän eri koulun oppilaat kisailivat. Olimme usein piiritettyinä iloisten lasten toimesta. Vierailustamme jäi varmaan lapsille ikimuistoinen kokemus – niin myös meille aikuisille.
Mietimme, miten voisimme kyseistä koulua auttaa, koska valtiolta ei liikoja shillingejä heru rakennusten kunnostamiseen eikä oppikirjoihin. Viime vuonna jäi kuulemma oppikirjarahat kokonaan saamatta. Tätä voi itse kukin meistä miettiä tykönään – palaamme asiaan Suomeen saavuttuamme.
Parin tunnin lepäämisen jälkeen oli vuorossa illallinen. Nyt tarjoiltiin lettuja hedelmäsalaatin (tuoretta ananasta, mangoa, papaijaa ja banaania) ja hillon kera. Tuli oikein lapsuuden lettukestit mieleen. Sitten ei muuta, kuin nukkumaan ja valmistautumaan huomisiin pitkiin lenkkeihin.
Lauantai 21.2.2009
Myös lauantai sujui harjoituksellisesti hyvin. Aamusta juoksimme pitkän kevyen lenkin ja keskellä päivää lyhyen. Kovasta treenistä huolimatta tuntuu palautuneen mukavasti. Jalkojen hieronta on myös auttanut mukavasti. Harrikin alkaa lopulta sopeutua tähän korkeaan ilmanalaan. Ylimääräistä puuskutusta Jussin mielestä vielä kuuluu, varsinkin 20 km:n jälkeen lenkkiä jatkettaessa ja varsinkin ylämäessä. Viikko sitten kävimme täällä mittaamassa painomme ja nyt toistimme mittauksen – kappas vaan yli pari kiloa kummaltakin on hävinnyt; ei kyllä tietoa mistä? Iltapäivällä otimme jälleen levon kannalta. Illalliselle saapui vieraaksemme edellisenä päivänä tavattu koulun johtaja Evans. Hän kertoi tarkemmin, missä asioissa koulu tarvitsisi apua; tuntui että vähän kaikessa. Hollantilainen leiriläinen aloitti jo avustuskampanjan luovuttamalla koulun kassaan ensimmäiset 2.000 Kenian shillingiä eli 20 euroa sekä lupasi tukea koulua 1.500 shillingillä eli 15 eurolla kuukaudessa jatkossa. Mutta katsotaan sitten Suomessa, mitä kyseiselle asialla voidaan tehdä. Yritimme päästä blogiimme illalla, mutta kenttää ei ollut tarpeeksi. Nyt yritämme uudelleen – toivotaan, että tärppää.
Sunnuntai 22.2.2009
Myös sunnuntai on alkanut reippaissa merkeissä, heti aamusta vetoharjoitukset (8x3 min) ja pulahdus uima-altaaseen, mikä mukavasti palautteli lihaksia. Jussilta onnistuivat vedot hyvin ja Harrilta kohtalaisesti. Normaalin aamupalan (paahdettua leipää, juustoa, voita, kananmuna, banaani, mehua, teetä ja kahvia) jälkeen lepäsimme, jotta jaksoimme keskellä päivää suorittaa pk -lenkin helteessä. Tänään on ollut lämpöasteita jopa 30. Mutta selvisimme tästäkin koitoksesta. Onneksi Harri maltti ottaa keskipäivän lenkin maltillisesti. Chris –manageri lähti lounaan (riisiä, porkkana-kaaliraastetta ja papumuhennosta) jälkeen tänään klo 15.00 parin viikon leirielämän jälkeen. Monista tuntui haikealta. Sunnuntaisin Itenin kylällä järjestetään useita jumalanpalveluksia klo 10.00-13.00 välillä. Todennäköisesti käymme piipahtamassa viikon kuluttua sunnuntaina jossakin näistä, jolloin on toinen lepopäivämme – ensimmäinen lepopäivämme on ensi viikon tiistaina. Joten vielä olisi jaksettava huomiset lenkit sekä aamulla että keskipäivällä – yhteensä lähes 40 km, huh, huh, hellettä!
Maanantai 23.2.2009
Aamun herätys jo 5.30, kun juoksimme heti aamusta pidemmän lenkin kuin normaalisti. Olimme sopineet kenialaispoliisin kanssa aamun lenkistä ja yhden sijaan saimmekin kolmesta juoksijasta seuraa. Hyvin sujui pitkäkin lenkki. Kenialaisten kanssa kiertelimme maaseudulla nähden myös Maracu-linnut (creni in english), aivan selvästi jotain sukua kurjille? Lisäksi näimme paljon koululaisia ja erilaista luontoa ja asumuksia kuin ihan päätien varrella, jolla olemme monesti juosseet lenkkimme.
Kävimme myös toisella lenkillä ja juhlistimme tulevaa lepopäivää (ei juoksua) limsapullolla.
Hyvin sujuu, ruoka maittaa ja työ on kuin tervaa.J Mitäs työtä täällä muka tehdään, jalkatyötä.
Verkkoyhteyden kanssa pät pät pätkii, siksi päivityksemme blogillemme on vähän sitä ja tätä.
Hyvää alkanutta viikkoa (toisille talvilomaviikkoa) kaikille, me täällä Keniassa laskemme vain kilometrejä J.
Votkaa hyvin!
Terveisin,
Jussi ja Harri
torstai 19. helmikuuta 2009
Torstai 20.2.2009
Torstai 19.2.2009
Aamun valjetessa lähdimme ottamaan miehistä mittaa (Harri 172 cm ja Jussi 178cm ;) ).
Itävaltalainen kaveri lähti meille näyttämään 4,9km:n lenkin (ja kantapäitään), jonka juoksimme verrytellen kerran ympäri. Aukaisuvetojen siis 3-4 krt 80-100m jälkeen starttasimme 10km:n lenkillemme ja EM-maastojen 40. paineli karkuun tarkoituksenaan juosta 15km, mutta juoksi vain 7,5km. Me juoksimme urheasti koko kympin toisen mennessä reitillä milloin vastapäivään, milloin myötäpäivään. Ja taas vastapäivään ja myötäpäivään. Liekö tarkoituksena oli juosta vain helpot osuudet ja jättää tolkuttomat ylämäet muiden testattavaksi. Vaimitenseoli?
Aamupäivän toisena harjoituksena oli kevyt pieni palauttava lenkki ja nyt osasivat molemmat kiertää lenkin ensin myötäpäivään ja toisen vastapäivään.
Kyllä teki palauttava lenkki kovan aamupäivän jälkeen jaloille hyvää. Ja loppupäivä on levätty ja jopa nukuttu useampaan kertaan.
Tuntuu siltä, että toisella meistä sykettä nostaa eniten se, että toimiiko netti blogin päivitystä varten vai ei… Ja kuitenkin on juostu jo vähän kovempaakin.
On se uskomatonta kuinka ihmiset hymyilevät meidän juostessa kun tulevat vastaan tai muuten heitä kohdatessa. Liekö me olemme niin hölmön näköisiä juostessammekin. Ja aina kysyessämme, mitä kuuluu niin vastaus on :”fine” ja hymyä kyllä löytyy. Osaavat muuten nauraakin, kyllä kaikilla kenialaisjuoksijoilla oli varsin hauskaa meidän heidät ohittaessa. (hmm… he seisoivat juoksunsa jälkeen juoksureittimme varrella) Toinen meistä luuli, että vain hänelle naurettiin, vaan kyllä kaikille osattiin nauraa.
Huomenna harjoittelun lisäksi on tarkoitus mennä leirin porukalla käymään paikallisella koululla. Siitä kerromme teille myöhemmin. Kaikki täällä ok tai siis niin hyvin kuin voi olla…
Aamun valjetessa lähdimme ottamaan miehistä mittaa (Harri 172 cm ja Jussi 178cm ;) ).
Itävaltalainen kaveri lähti meille näyttämään 4,9km:n lenkin (ja kantapäitään), jonka juoksimme verrytellen kerran ympäri. Aukaisuvetojen siis 3-4 krt 80-100m jälkeen starttasimme 10km:n lenkillemme ja EM-maastojen 40. paineli karkuun tarkoituksenaan juosta 15km, mutta juoksi vain 7,5km. Me juoksimme urheasti koko kympin toisen mennessä reitillä milloin vastapäivään, milloin myötäpäivään. Ja taas vastapäivään ja myötäpäivään. Liekö tarkoituksena oli juosta vain helpot osuudet ja jättää tolkuttomat ylämäet muiden testattavaksi. Vaimitenseoli?
Aamupäivän toisena harjoituksena oli kevyt pieni palauttava lenkki ja nyt osasivat molemmat kiertää lenkin ensin myötäpäivään ja toisen vastapäivään.
Kyllä teki palauttava lenkki kovan aamupäivän jälkeen jaloille hyvää. Ja loppupäivä on levätty ja jopa nukuttu useampaan kertaan.
Tuntuu siltä, että toisella meistä sykettä nostaa eniten se, että toimiiko netti blogin päivitystä varten vai ei… Ja kuitenkin on juostu jo vähän kovempaakin.
On se uskomatonta kuinka ihmiset hymyilevät meidän juostessa kun tulevat vastaan tai muuten heitä kohdatessa. Liekö me olemme niin hölmön näköisiä juostessammekin. Ja aina kysyessämme, mitä kuuluu niin vastaus on :”fine” ja hymyä kyllä löytyy. Osaavat muuten nauraakin, kyllä kaikilla kenialaisjuoksijoilla oli varsin hauskaa meidän heidät ohittaessa. (hmm… he seisoivat juoksunsa jälkeen juoksureittimme varrella) Toinen meistä luuli, että vain hänelle naurettiin, vaan kyllä kaikille osattiin nauraa.
Huomenna harjoittelun lisäksi on tarkoitus mennä leirin porukalla käymään paikallisella koululla. Siitä kerromme teille myöhemmin. Kaikki täällä ok tai siis niin hyvin kuin voi olla…
Keskiviikko 18.2.2009
Keskiviikko 18.2.2009
Aamun herätys 5.45 ja lenkille vasta klo 6.30, jotta näki paremmin heti juoksun alussa.
Tarkoitus juosta kevyen lenkin keskellä muutama kolmeminuuttinen vauhdikkaammin. Herätellessämme kroppaamme huomista kovempaa lenkkiä varten. Hyvin sujui lenkki molemmilta olosuhteisiin nähden. Pulahdus uima-altaaseen rentouttaa mukavasti jalkoja. Sitten parin tunnin lepo ja uudelleen baanalle, nyt pk-lenkin muodossa. Jälleen tapasimme kenialaisia työnsä ääressä: joku kulotti peltoa, toinen kynti traktorilla niin, että tuoreen mullan tuoksu kulkeutui sieraimiimme, joku paimensi lampaita ja joku ajoi lehmiä paremmille laidunmaille. Jälleen pulahdus uima-altaaseen. Ruokailun jälkeen lepoa ja kuntosalia. Täydellisen päivällisen jälkeen omaan punkkaan nukkumaan hyttysverkkojen alle. Tietenkin ennen nukkumaan menoa sekä tietenkin aamuisin pestään hampaat, koska mukana on suuhygienisti.
Melko alkeellisessa keittiössä syntyvät terveelliset aamupalat, lounaat ja päivälliset. Keittiössä on leivonnaisten paistamiseen noin metrin korkuinen puilla lämmitettävä kerrosuuni. Lisäksi kaasuliesi ja avotuli ritilän kera. Aamupalaksi olemme saaneet uunituoretta leipää, pähkinävoita, juustoa, banaaneja, kananmunia, kahvia, teetä ja kaakaota sekä mehua. Lounaaksi on yleensä tarjottu pääasiassa kasvisruokaa, mm. kurpitsakeittoa, pinaattisipulitomaattiwokkia, tuoresalaattia, hedelmiä (papaija, mango, ananas jne.); lisäksi riisiä ja perunoita sekä kahvit ja teet päälle. Iltaisin päivällisellä pasta bolognese, naudanlihakastike, kanaa, riisiä, perunaa tai pastaa sekä maissikakkua. Monesti täyttävän aterian kruunaa jokin tuore hedelmälautanen.
Olemme tutustuneet kollegoihin treenien sekä yhteisten ateria- ja kahvihetkien aikana. Ja nyt juttu luistaa erittäin hyvin. Olemme suunnittelemassa yhteistä retkeä safarille sekä lintupuistoon. Mutta näistä kerromme sitten myöhemmin, mikäli ne toteutuvat.
Ensimmäistä kertaa saimme kokea eilen illalla, mitä on sade Keniassa. Illalla taivas rupesi tummumaan ja päivälliselle mennessämme muutama pisara kasteli paitojamme. Melko rankasti satoi muutaman tunnin, mutta ukkosta ei esiintynyt, kuten ei kuulemma yleensäkään näissä kuumissa maissa. Ennen sadetta yllättäen sähköt katkesivat ja saimme illastaa kynttilöiden valossa. Tällöin illan pimeys tuntui todella mustalta. Vasta yöllä nukkuessamme sähköt palautuivat. Aamulla oli hyvä hengittää ja askel kulki mukavasti pölyämättömillä teillä. Saman havaitsi myös päivän treenin yhteydessä.
Hyvää jatkoa myös teille sinne Suomeen.
Hyvin torstaipäiväkin on mennyt, mutta siitä raportoimme myöhemmin.
Terveisin,
Jussi ja Harri
Aamun herätys 5.45 ja lenkille vasta klo 6.30, jotta näki paremmin heti juoksun alussa.
Tarkoitus juosta kevyen lenkin keskellä muutama kolmeminuuttinen vauhdikkaammin. Herätellessämme kroppaamme huomista kovempaa lenkkiä varten. Hyvin sujui lenkki molemmilta olosuhteisiin nähden. Pulahdus uima-altaaseen rentouttaa mukavasti jalkoja. Sitten parin tunnin lepo ja uudelleen baanalle, nyt pk-lenkin muodossa. Jälleen tapasimme kenialaisia työnsä ääressä: joku kulotti peltoa, toinen kynti traktorilla niin, että tuoreen mullan tuoksu kulkeutui sieraimiimme, joku paimensi lampaita ja joku ajoi lehmiä paremmille laidunmaille. Jälleen pulahdus uima-altaaseen. Ruokailun jälkeen lepoa ja kuntosalia. Täydellisen päivällisen jälkeen omaan punkkaan nukkumaan hyttysverkkojen alle. Tietenkin ennen nukkumaan menoa sekä tietenkin aamuisin pestään hampaat, koska mukana on suuhygienisti.
Melko alkeellisessa keittiössä syntyvät terveelliset aamupalat, lounaat ja päivälliset. Keittiössä on leivonnaisten paistamiseen noin metrin korkuinen puilla lämmitettävä kerrosuuni. Lisäksi kaasuliesi ja avotuli ritilän kera. Aamupalaksi olemme saaneet uunituoretta leipää, pähkinävoita, juustoa, banaaneja, kananmunia, kahvia, teetä ja kaakaota sekä mehua. Lounaaksi on yleensä tarjottu pääasiassa kasvisruokaa, mm. kurpitsakeittoa, pinaattisipulitomaattiwokkia, tuoresalaattia, hedelmiä (papaija, mango, ananas jne.); lisäksi riisiä ja perunoita sekä kahvit ja teet päälle. Iltaisin päivällisellä pasta bolognese, naudanlihakastike, kanaa, riisiä, perunaa tai pastaa sekä maissikakkua. Monesti täyttävän aterian kruunaa jokin tuore hedelmälautanen.
Olemme tutustuneet kollegoihin treenien sekä yhteisten ateria- ja kahvihetkien aikana. Ja nyt juttu luistaa erittäin hyvin. Olemme suunnittelemassa yhteistä retkeä safarille sekä lintupuistoon. Mutta näistä kerromme sitten myöhemmin, mikäli ne toteutuvat.
Ensimmäistä kertaa saimme kokea eilen illalla, mitä on sade Keniassa. Illalla taivas rupesi tummumaan ja päivälliselle mennessämme muutama pisara kasteli paitojamme. Melko rankasti satoi muutaman tunnin, mutta ukkosta ei esiintynyt, kuten ei kuulemma yleensäkään näissä kuumissa maissa. Ennen sadetta yllättäen sähköt katkesivat ja saimme illastaa kynttilöiden valossa. Tällöin illan pimeys tuntui todella mustalta. Vasta yöllä nukkuessamme sähköt palautuivat. Aamulla oli hyvä hengittää ja askel kulki mukavasti pölyämättömillä teillä. Saman havaitsi myös päivän treenin yhteydessä.
Hyvää jatkoa myös teille sinne Suomeen.
Hyvin torstaipäiväkin on mennyt, mutta siitä raportoimme myöhemmin.
Terveisin,
Jussi ja Harri
Keskiviikko 18.2.2009
Keskiviikko 18.2.2009
Aamun herätys 5.45 ja lenkille vasta klo 6.30, jotta näki paremmin heti juoksun alussa.
Tarkoitus juosta kevyen lenkin keskellä muutama kolmeminuuttinen vauhdikkaammin. Herätellessämme kroppaamme huomista kovempaa lenkkiä varten. Hyvin sujui lenkki molemmilta olosuhteisiin nähden. Pulahdus uima-altaaseen rentouttaa mukavasti jalkoja. Sitten parin tunnin lepo ja uudelleen baanalle, nyt pk-lenkin muodossa. Jälleen tapasimme kenialaisia työnsä ääressä: joku kulotti peltoa, toinen kynti traktorilla niin, että tuoreen mullan tuoksu kulkeutui sieraimiimme, joku paimensi lampaita ja joku ajoi lehmiä paremmille laidunmaille. Jälleen pulahdus uima-altaaseen. Ruokailun jälkeen lepoa ja kuntosalia. Täydellisen päivällisen jälkeen omaan punkkaan nukkumaan hyttysverkkojen alle. Tietenkin ennen nukkumaan menoa sekä tietenkin aamuisin pestään hampaat, koska mukana on suuhygienisti.
Melko alkeellisessa keittiössä syntyvät terveelliset aamupalat, lounaat ja päivälliset. Keittiössä on leivonnaisten paistamiseen noin metrin korkuinen puilla lämmitettävä kerrosuuni. Lisäksi kaasuliesi ja avotuli ritilän kera. Aamupalaksi olemme saaneet uunituoretta leipää, pähkinävoita, juustoa, banaaneja, kananmunia, kahvia, teetä ja kaakaota sekä mehua. Lounaaksi on yleensä tarjottu pääasiassa kasvisruokaa, mm. kurpitsakeittoa, pinaattisipulitomaattiwokkia, tuoresalaattia, hedelmiä (papaija, mango, ananas jne.); lisäksi riisiä ja perunoita sekä kahvit ja teet päälle. Iltaisin päivällisellä pasta bolognese, naudanlihakastike, kanaa, riisiä, perunaa tai pastaa sekä maissikakkua. Monesti täyttävän aterian kruunaa jokin tuore hedelmälautanen.
Olemme tutustuneet kollegoihin treenien sekä yhteisten ateria- ja kahvihetkien aikana. Ja nyt juttu luistaa erittäin hyvin. Olemme suunnittelemassa yhteistä retkeä safarille sekä lintupuistoon. Mutta näistä kerromme sitten myöhemmin, mikäli ne toteutuvat.
Ensimmäistä kertaa saimme kokea eilen illalla, mitä on sade Keniassa. Illalla taivas rupesi tummumaan ja päivälliselle mennessämme muutama pisara kasteli paitojamme. Melko rankasti satoi muutaman tunnin, mutta ukkosta ei esiintynyt, kuten ei kuulemma yleensäkään näissä kuumissa maissa. Ennen sadetta yllättäen sähköt katkesivat ja saimme illastaa kynttilöiden valossa. Tällöin illan pimeys tuntui todella mustalta. Vasta yöllä nukkuessamme sähköt palautuivat. Aamulla oli hyvä hengittää ja askel kulki mukavasti pölyämättömillä teillä. Saman havaitsi myös päivän treenin yhteydessä.
Hyvää jatkoa myös teille sinne Suomeen.
Hyvin torstaipäiväkin on mennyt, mutta siitä raportoimme myöhemmin.
Terveisin,
Jussi ja Harri
Aamun herätys 5.45 ja lenkille vasta klo 6.30, jotta näki paremmin heti juoksun alussa.
Tarkoitus juosta kevyen lenkin keskellä muutama kolmeminuuttinen vauhdikkaammin. Herätellessämme kroppaamme huomista kovempaa lenkkiä varten. Hyvin sujui lenkki molemmilta olosuhteisiin nähden. Pulahdus uima-altaaseen rentouttaa mukavasti jalkoja. Sitten parin tunnin lepo ja uudelleen baanalle, nyt pk-lenkin muodossa. Jälleen tapasimme kenialaisia työnsä ääressä: joku kulotti peltoa, toinen kynti traktorilla niin, että tuoreen mullan tuoksu kulkeutui sieraimiimme, joku paimensi lampaita ja joku ajoi lehmiä paremmille laidunmaille. Jälleen pulahdus uima-altaaseen. Ruokailun jälkeen lepoa ja kuntosalia. Täydellisen päivällisen jälkeen omaan punkkaan nukkumaan hyttysverkkojen alle. Tietenkin ennen nukkumaan menoa sekä tietenkin aamuisin pestään hampaat, koska mukana on suuhygienisti.
Melko alkeellisessa keittiössä syntyvät terveelliset aamupalat, lounaat ja päivälliset. Keittiössä on leivonnaisten paistamiseen noin metrin korkuinen puilla lämmitettävä kerrosuuni. Lisäksi kaasuliesi ja avotuli ritilän kera. Aamupalaksi olemme saaneet uunituoretta leipää, pähkinävoita, juustoa, banaaneja, kananmunia, kahvia, teetä ja kaakaota sekä mehua. Lounaaksi on yleensä tarjottu pääasiassa kasvisruokaa, mm. kurpitsakeittoa, pinaattisipulitomaattiwokkia, tuoresalaattia, hedelmiä (papaija, mango, ananas jne.); lisäksi riisiä ja perunoita sekä kahvit ja teet päälle. Iltaisin päivällisellä pasta bolognese, naudanlihakastike, kanaa, riisiä, perunaa tai pastaa sekä maissikakkua. Monesti täyttävän aterian kruunaa jokin tuore hedelmälautanen.
Olemme tutustuneet kollegoihin treenien sekä yhteisten ateria- ja kahvihetkien aikana. Ja nyt juttu luistaa erittäin hyvin. Olemme suunnittelemassa yhteistä retkeä safarille sekä lintupuistoon. Mutta näistä kerromme sitten myöhemmin, mikäli ne toteutuvat.
Ensimmäistä kertaa saimme kokea eilen illalla, mitä on sade Keniassa. Illalla taivas rupesi tummumaan ja päivälliselle mennessämme muutama pisara kasteli paitojamme. Melko rankasti satoi muutaman tunnin, mutta ukkosta ei esiintynyt, kuten ei kuulemma yleensäkään näissä kuumissa maissa. Ennen sadetta yllättäen sähköt katkesivat ja saimme illastaa kynttilöiden valossa. Tällöin illan pimeys tuntui todella mustalta. Vasta yöllä nukkuessamme sähköt palautuivat. Aamulla oli hyvä hengittää ja askel kulki mukavasti pölyämättömillä teillä. Saman havaitsi myös päivän treenin yhteydessä.
Hyvää jatkoa myös teille sinne Suomeen.
Hyvin torstaipäiväkin on mennyt, mutta siitä raportoimme myöhemmin.
Terveisin,
Jussi ja Harri
tiistai 17. helmikuuta 2009
Tiistai 17.2.2009
Tiistai 17.2.2009
Nyt pääsimme blogiin omalla koneella!!!!
Herätyskello soi klo 05.30. Pitkän (8,5 tunnin) ja hyvin nukutun yön jälkeen olo oli melko hyvä ja samoin jalkojen kunto. Onneksi maanantaina oli aikaa myös hieroa kunnolla toistemme jalat, millä varmaankin oli myös vaikutusta. Hieronta ei tietenkään ollut Nikkilän Jussin hieronnan veroista! Olimme varanneet huoneeseemme kuumaa vettä termokseen, joten pikakaurapuuron valmistus onnistui. Aamuisin napsimme ehkäisypillerin (siis malariaa varten). Kolme hyttystä olemme onnistuneet löytämään huoneestamme. Nukumme hyttysverkkojen alla. Kuulemma tällä korkeudella ei ole havaittu malariatapauksia; sen sijaan alempana kylläkin malariaa on todettu. Useimmat täällä harjoittelevat urheilijat eivät syö malaria-pillereitä.
Ohjelmamme menee päivittäiseen rytmiimme
Herätys 5.30
Lenkki 6.10
suihku, aamupala klo 8-
lepoa
lenkki 11.10
suihku, uinti, suihku ja ruokailu 13-
lepoa ja itsensä sivistämistä esim. lukemalla
kahvi/tee 16
illallinen 19
nukkumaan about 21
Ruoka on ollut hyvää. Paikallisissa ”K-market Koskikeskuksissa” siis paikallisissa kaupoissa Jussin ei ole tarvinnut käydä muuta kun juomassa pidemmillä lenkeillä.
Kaikki sujuu toistaiseksi hyvin ja siedämme vielä toistemme seuraa samassa huoneessa. Meillä on kyllä optio toisesta huoneesta, jos toisen naama alkaa jossain vaiheessa tympimään;)
Tänä aamuna saimme oikein kenialaista lenkkiseuraa. Kenialainen poliisi oli ottanut 4 kk sponsoroitua vapaata työstään aikomuksenaan tehostaa säännöllistä harjoitteluaan tavoitteena Kenian poliisien maraton-mestaruuskilpailu ensi toukokuussa. Pääsimme hänen kanssa sisemmälle maalaismaisemiin. Reittimme varrella oli kirkkoja, kouluja ja tietenkin asumuksia, jotka vaihtelivat vanhoista savimajoista, lauta- ja peltitaloista tiilisiin rakennuksiin. Tähän mennessä eläinkunnasta olemme tavanneet lehmiä, sonneja, aaseja, kanoja, kukkoja, lampaita, koiria sekä lintuja. Villieläimiä emme ole osuneet näkemään, koska niitä ei täällä ole muualla kuin luonnonpuistoissa.
Pitkän matkaa perässämme juoksi noin kymmenen lapsen ryhmä kouluun siististi puettuina. Lapsilla on normaalisti n. neljän kilometrin koulumatka käveltävänä ja välillä juostavana. Nauravia ja hyvää päivää toivottavia kenialaisia lapsia ja aikuisia tapaa kaikkialla. Kenialaiset ovat ahkeraa väkeä; suurimmalla osalla on töitä joko kotona tai ulkopuolella. Emme ole tavanneet yhtäkään kenialaista anelemassa rahaa tai muuta. Kenialainen poliisi lupasi tulla jatkossakin aamulenkkimme oppaaksi.
Miltä korkealla harjoittelu on tuntunut?
Ehkä Harrilla on esiintynyt enemmän hengitysvaikeuksia, varsinkin parin ensimmäisen päivän aikana. Syketasot ovat kummallakin korkeammat kuin Suomessa, Harrilla lähtösykkeet lähes 20 pongoa ja Jussilla n. 10 pongoa korkeammat. Pulssimittaria olemme käyttäneet ainoastaan sykkeiden tsekkaukseen. Peruskestävyyslenkeillä (pk-lenkeillä) sykkeet ovat kuitenkin normalisoituneet. Sykkeet saa nousemaan keskellä päivää juostessa melko helposti. Toistaiseksi olemme tehneet vain pk-lenkkejä. Mutta huomenna sitten vihdoinkin saamme kokeilla myös kovempaa juoksua pk-lenkkien yhteydessä. Uskoisin hien virtaavan entistä enemmän, joten nestetankkaus lenkkien aikana tulee entistä tärkeämmäksi. Katsotaan, miten äijien käy huomenna…
Nyt pääsimme blogiin omalla koneella!!!!
Herätyskello soi klo 05.30. Pitkän (8,5 tunnin) ja hyvin nukutun yön jälkeen olo oli melko hyvä ja samoin jalkojen kunto. Onneksi maanantaina oli aikaa myös hieroa kunnolla toistemme jalat, millä varmaankin oli myös vaikutusta. Hieronta ei tietenkään ollut Nikkilän Jussin hieronnan veroista! Olimme varanneet huoneeseemme kuumaa vettä termokseen, joten pikakaurapuuron valmistus onnistui. Aamuisin napsimme ehkäisypillerin (siis malariaa varten). Kolme hyttystä olemme onnistuneet löytämään huoneestamme. Nukumme hyttysverkkojen alla. Kuulemma tällä korkeudella ei ole havaittu malariatapauksia; sen sijaan alempana kylläkin malariaa on todettu. Useimmat täällä harjoittelevat urheilijat eivät syö malaria-pillereitä.
Ohjelmamme menee päivittäiseen rytmiimme
Herätys 5.30
Lenkki 6.10
suihku, aamupala klo 8-
lepoa
lenkki 11.10
suihku, uinti, suihku ja ruokailu 13-
lepoa ja itsensä sivistämistä esim. lukemalla
kahvi/tee 16
illallinen 19
nukkumaan about 21
Ruoka on ollut hyvää. Paikallisissa ”K-market Koskikeskuksissa” siis paikallisissa kaupoissa Jussin ei ole tarvinnut käydä muuta kun juomassa pidemmillä lenkeillä.
Kaikki sujuu toistaiseksi hyvin ja siedämme vielä toistemme seuraa samassa huoneessa. Meillä on kyllä optio toisesta huoneesta, jos toisen naama alkaa jossain vaiheessa tympimään;)
Tänä aamuna saimme oikein kenialaista lenkkiseuraa. Kenialainen poliisi oli ottanut 4 kk sponsoroitua vapaata työstään aikomuksenaan tehostaa säännöllistä harjoitteluaan tavoitteena Kenian poliisien maraton-mestaruuskilpailu ensi toukokuussa. Pääsimme hänen kanssa sisemmälle maalaismaisemiin. Reittimme varrella oli kirkkoja, kouluja ja tietenkin asumuksia, jotka vaihtelivat vanhoista savimajoista, lauta- ja peltitaloista tiilisiin rakennuksiin. Tähän mennessä eläinkunnasta olemme tavanneet lehmiä, sonneja, aaseja, kanoja, kukkoja, lampaita, koiria sekä lintuja. Villieläimiä emme ole osuneet näkemään, koska niitä ei täällä ole muualla kuin luonnonpuistoissa.
Pitkän matkaa perässämme juoksi noin kymmenen lapsen ryhmä kouluun siististi puettuina. Lapsilla on normaalisti n. neljän kilometrin koulumatka käveltävänä ja välillä juostavana. Nauravia ja hyvää päivää toivottavia kenialaisia lapsia ja aikuisia tapaa kaikkialla. Kenialaiset ovat ahkeraa väkeä; suurimmalla osalla on töitä joko kotona tai ulkopuolella. Emme ole tavanneet yhtäkään kenialaista anelemassa rahaa tai muuta. Kenialainen poliisi lupasi tulla jatkossakin aamulenkkimme oppaaksi.
Miltä korkealla harjoittelu on tuntunut?
Ehkä Harrilla on esiintynyt enemmän hengitysvaikeuksia, varsinkin parin ensimmäisen päivän aikana. Syketasot ovat kummallakin korkeammat kuin Suomessa, Harrilla lähtösykkeet lähes 20 pongoa ja Jussilla n. 10 pongoa korkeammat. Pulssimittaria olemme käyttäneet ainoastaan sykkeiden tsekkaukseen. Peruskestävyyslenkeillä (pk-lenkeillä) sykkeet ovat kuitenkin normalisoituneet. Sykkeet saa nousemaan keskellä päivää juostessa melko helposti. Toistaiseksi olemme tehneet vain pk-lenkkejä. Mutta huomenna sitten vihdoinkin saamme kokeilla myös kovempaa juoksua pk-lenkkien yhteydessä. Uskoisin hien virtaavan entistä enemmän, joten nestetankkaus lenkkien aikana tulee entistä tärkeämmäksi. Katsotaan, miten äijien käy huomenna…
maanantai 16. helmikuuta 2009
Terveiset Keniasta 14.-16.2.2009
Hyvä blogin lukija, anteeksi vain että pääsimme vasta nyt täydentämään sivuja. Meillä on ollut ongelmia langattoman verkon kanssa. Mutta nyt olemme onnistuneet päivittämään blogin.
Lauantai 14.2.2009
Lentomatkat ja yöpymiset Lontoossa ja Nairobissa onnistuivat suunnitellusti. Nairobista lensimme lauantai-aamuna 14.2. (muuten hyvää ystävänpäivää vaikkakin myöhässä) Eldorettiin afrikkalaisella koneella ja sekin lento oli aivan OK jopa tarjoilujen kera. Juoksuleirin autokuski tuli noutamaan meidät Eldoretin lentoasemalta. Erittäin mukava kenialainen mies, jonka avustuksella löysimme Eldoretin keskustasta paikallisen tietokoneliikkeen, josta ostimme langattomat systeemit ja prepaid –kortit. Samalla tapasimme juoksuleirimme toisen omistan Peterin. Peterillä on oma toimisto omassa liikekeskuksessa Eldoretin keskustassa.
Parin tunnin tietotekniikkaoperoinnin jälkeen saavuimme High Altitude training centeriin Iteniin noin 2.400 m:n korkeuteen (noin puolen tunnin ajomatka Eldoretistä).
Pääsimme heti tutustumaan leiriläisiin yhteisen kahvihetken muodossa. Jokainen sai kertoa taustastaan ja tavoitteistaan. Täällä on juoksijoita mm. Israelista, Hollannista, Itävallasta, Zimbabwesta ja Ranskasta. Eri tasoisia juoksijoita, monta nuorta, joista vielä kuulemme tulevaisuudessa eri maratontapahtumissa. Mutta onpa täällä myös oman terveytensä vaalimiseksi juoksua harrastavia. Mukavan leppoista tunnelmaa. Kenialaiset ovat erittäin ystävällisiä ja varsinkin lapset haluavat hieroa tuttavuutta huutelemalla hyväntahtoisesti ”How are you and what´s your name?”
No niin sitten itse treeneihin. Kävimme tutustumassa paikalliseen maastoon n. kympin lenkillä muiden juoksijoiden vauhdittamana; paitsi välillä innostuivat suomalaiset (ainakin toinen) näyttämään, että meiltäkin tämä käy! Upea puolipilvinen ja n. 20 asteen ilma hiveli niin ihoa kuin sielua. Voiko tämä olla totta! Me suomalaiset maratoonarit o lemme nyt täällä maailman huippumaratoonareiden maassa. Kyseisellä juoksuleirillä ovat olleet lukuisat maratoonarit ympäri maailmaa, mm. pari päivää sitten Janne Holmen poistui muutaman viikon leiriltään. Näin me jatkamme Suomen sinivalkoisen värin esillä oloa! Hyvä Suomi!
Selvisimme ensimmäisestä juoksukoitoksesta melko hyvin, vaikka puuskutimme ohuen ilmanalan johdosta kuin höyryveturi (ainakin se toinen). Ihastelemme ympärillä olevaa luontoa ja Kenialaisia kyliä sekä niiden asukkeja, joilla ei ole minnekään kiire. Emme ole törmänneet yhteenkään kenialaiseen, joka olisi kerjännyt rahaa. Kaikki ovat olleet kovan työn touhussa ja näyttäneet onnellisilta köyhistä olosuhteista huolimatta. Meillä olisi tässä paljon opittavaa!
Juoksuleirillä tarjotaan täysylläpito kolmen aterian ja kahvihetken kera ja käytössä on 25 m:n ulkoallas sekä upea kuntosali modernein varustuksin. Ja kaiken kruunaa suomalaiset saunat.
Sunnuntai 15.2.2009
Aamuherätys tapahtui klo 05.15, jolloin kumpikin heräsi vähän huonosti nukutun yön jälkeen. Aamutoimien ja sitten juoksutamineiden pukeminen, näin aloitimme Michelin laatiman harjoitusohjelman. Mielessä on koko ajan pidettävä ”pole, pole! eli ”easy, easy” eli rauhassa, rauhassa. Ranskalainen valmentaja oli laskenut lenkillämme olleen n. 60 juoksijaa, joista moni ohitti meidät suomalaiset. Tuntui, että ohittajia löytyi enemmän kuin Suomessa kymmenen vuoden aikana yhteensä. Lähdimme lenkille pimeässä ja aurinko nousi juoksumme aikana. Kenialainen auringonnousu on todella upea kokemus. Erityisesti puiden muodot kiehtovat ja paikalliset kukkulat ja laaksot, joita näkyy kauaksi. Punainen hiekka vain pöllyää, kun taivalta tehdään, minkä vuoksi tossut ovat myös juoksun jälkeen sen näköiset. Aamulenkin jälkeen suihkuun ja aamupalalle sekä pienille torkuille. Ennen puoltapäivää mittasimme kuntoamme helteessä toisella lenkillä. Nyt havaitsimme lukuisan joukon paikallista kirkkokansaa, jotka olivat viettäneet jumalanpalveluksessa 2-4 tuntia. Kenialaiset osaavat pukeutua tyylikkäästi, pienet lapset on puettu värikkäisiin sivonkeihin. Aurinko porotti ylhäältä taivaalta ja hikikarpalot olivat sen mukaiset. Tämä kolmas lenkki tuntui kuitenkin jo helpommalta – enää ei se toinenkaan puuskuttanut kovasti ja nähtiin myös paikallinen rovasti. Lenkillä meidät ohitti myös leirimme omistajat Lornah Kiplakat sekä hänen puolisonsa Pieter, toki vain upealla maasturillaan. Se toinen kävi suihkun jälkeen uimassa ja asuinkaveri luki kirjaa. Uimassa käynyt ihasteli sinistä taivasta ja ympäristön kauneutta ja ihmetteli, voiko tämä olla totta! Lounaan jälkeen saimme apua atk-ongelmiimme kollegalta, joka yritti saada käynnistymään langatonta verkkoa. Emme kuitenkaan onnistuneet pääsemään verkkoon, koska kenttä leirillämme on niin heikko. Nyt kirjoitamme näitä tapahtumia muistitikulle ja pyrimme siirtämään niitä blogiin aina kun on mahdollista, esimerkiksi nettikahviloissa. Taman vuoksi blogimme ei aina ole ajantasalle, kuten ELAMASSA YLEENSA HYVAA KANNATTAA ODOTTAA ...
Maanantai 16.2.2009
No niin, lopultakin paasimme nettiin juoksuleirin koneella. Omaa emme saaneet toimimaan.
Tanaan on jatkettu onnistuneesti treenia. Aamutuimaan kavimme pk-lenkilla klo 06.20 alkaen. Nyt lenkki oli hiukan pidempi kuin edellisena aamuna. Mutta jalleen koimme kauniin auringonnousun. Ruokailun ja levon jalkeen kavimme toisella lenkilla hellekelissa. Mutta kaikki OK. Lisaksi iltapaivalla pieni kuntosaliharjoitus ja uintia. Kohta (klo 19.00) kaymme ruokailemaan. Ja sitten aikaisin nukkumaan, koska aamulla jatketaan juoksua klo 06.00.
Teille kaikille blogin lukijoille lampimat terveiset taalta ystavalliselta juoksuleirilta.
Terveisin Jussi ja Harri
Lauantai 14.2.2009
Lentomatkat ja yöpymiset Lontoossa ja Nairobissa onnistuivat suunnitellusti. Nairobista lensimme lauantai-aamuna 14.2. (muuten hyvää ystävänpäivää vaikkakin myöhässä) Eldorettiin afrikkalaisella koneella ja sekin lento oli aivan OK jopa tarjoilujen kera. Juoksuleirin autokuski tuli noutamaan meidät Eldoretin lentoasemalta. Erittäin mukava kenialainen mies, jonka avustuksella löysimme Eldoretin keskustasta paikallisen tietokoneliikkeen, josta ostimme langattomat systeemit ja prepaid –kortit. Samalla tapasimme juoksuleirimme toisen omistan Peterin. Peterillä on oma toimisto omassa liikekeskuksessa Eldoretin keskustassa.
Parin tunnin tietotekniikkaoperoinnin jälkeen saavuimme High Altitude training centeriin Iteniin noin 2.400 m:n korkeuteen (noin puolen tunnin ajomatka Eldoretistä).
Pääsimme heti tutustumaan leiriläisiin yhteisen kahvihetken muodossa. Jokainen sai kertoa taustastaan ja tavoitteistaan. Täällä on juoksijoita mm. Israelista, Hollannista, Itävallasta, Zimbabwesta ja Ranskasta. Eri tasoisia juoksijoita, monta nuorta, joista vielä kuulemme tulevaisuudessa eri maratontapahtumissa. Mutta onpa täällä myös oman terveytensä vaalimiseksi juoksua harrastavia. Mukavan leppoista tunnelmaa. Kenialaiset ovat erittäin ystävällisiä ja varsinkin lapset haluavat hieroa tuttavuutta huutelemalla hyväntahtoisesti ”How are you and what´s your name?”
No niin sitten itse treeneihin. Kävimme tutustumassa paikalliseen maastoon n. kympin lenkillä muiden juoksijoiden vauhdittamana; paitsi välillä innostuivat suomalaiset (ainakin toinen) näyttämään, että meiltäkin tämä käy! Upea puolipilvinen ja n. 20 asteen ilma hiveli niin ihoa kuin sielua. Voiko tämä olla totta! Me suomalaiset maratoonarit o lemme nyt täällä maailman huippumaratoonareiden maassa. Kyseisellä juoksuleirillä ovat olleet lukuisat maratoonarit ympäri maailmaa, mm. pari päivää sitten Janne Holmen poistui muutaman viikon leiriltään. Näin me jatkamme Suomen sinivalkoisen värin esillä oloa! Hyvä Suomi!
Selvisimme ensimmäisestä juoksukoitoksesta melko hyvin, vaikka puuskutimme ohuen ilmanalan johdosta kuin höyryveturi (ainakin se toinen). Ihastelemme ympärillä olevaa luontoa ja Kenialaisia kyliä sekä niiden asukkeja, joilla ei ole minnekään kiire. Emme ole törmänneet yhteenkään kenialaiseen, joka olisi kerjännyt rahaa. Kaikki ovat olleet kovan työn touhussa ja näyttäneet onnellisilta köyhistä olosuhteista huolimatta. Meillä olisi tässä paljon opittavaa!
Juoksuleirillä tarjotaan täysylläpito kolmen aterian ja kahvihetken kera ja käytössä on 25 m:n ulkoallas sekä upea kuntosali modernein varustuksin. Ja kaiken kruunaa suomalaiset saunat.
Sunnuntai 15.2.2009
Aamuherätys tapahtui klo 05.15, jolloin kumpikin heräsi vähän huonosti nukutun yön jälkeen. Aamutoimien ja sitten juoksutamineiden pukeminen, näin aloitimme Michelin laatiman harjoitusohjelman. Mielessä on koko ajan pidettävä ”pole, pole! eli ”easy, easy” eli rauhassa, rauhassa. Ranskalainen valmentaja oli laskenut lenkillämme olleen n. 60 juoksijaa, joista moni ohitti meidät suomalaiset. Tuntui, että ohittajia löytyi enemmän kuin Suomessa kymmenen vuoden aikana yhteensä. Lähdimme lenkille pimeässä ja aurinko nousi juoksumme aikana. Kenialainen auringonnousu on todella upea kokemus. Erityisesti puiden muodot kiehtovat ja paikalliset kukkulat ja laaksot, joita näkyy kauaksi. Punainen hiekka vain pöllyää, kun taivalta tehdään, minkä vuoksi tossut ovat myös juoksun jälkeen sen näköiset. Aamulenkin jälkeen suihkuun ja aamupalalle sekä pienille torkuille. Ennen puoltapäivää mittasimme kuntoamme helteessä toisella lenkillä. Nyt havaitsimme lukuisan joukon paikallista kirkkokansaa, jotka olivat viettäneet jumalanpalveluksessa 2-4 tuntia. Kenialaiset osaavat pukeutua tyylikkäästi, pienet lapset on puettu värikkäisiin sivonkeihin. Aurinko porotti ylhäältä taivaalta ja hikikarpalot olivat sen mukaiset. Tämä kolmas lenkki tuntui kuitenkin jo helpommalta – enää ei se toinenkaan puuskuttanut kovasti ja nähtiin myös paikallinen rovasti. Lenkillä meidät ohitti myös leirimme omistajat Lornah Kiplakat sekä hänen puolisonsa Pieter, toki vain upealla maasturillaan. Se toinen kävi suihkun jälkeen uimassa ja asuinkaveri luki kirjaa. Uimassa käynyt ihasteli sinistä taivasta ja ympäristön kauneutta ja ihmetteli, voiko tämä olla totta! Lounaan jälkeen saimme apua atk-ongelmiimme kollegalta, joka yritti saada käynnistymään langatonta verkkoa. Emme kuitenkaan onnistuneet pääsemään verkkoon, koska kenttä leirillämme on niin heikko. Nyt kirjoitamme näitä tapahtumia muistitikulle ja pyrimme siirtämään niitä blogiin aina kun on mahdollista, esimerkiksi nettikahviloissa. Taman vuoksi blogimme ei aina ole ajantasalle, kuten ELAMASSA YLEENSA HYVAA KANNATTAA ODOTTAA ...
Maanantai 16.2.2009
No niin, lopultakin paasimme nettiin juoksuleirin koneella. Omaa emme saaneet toimimaan.
Tanaan on jatkettu onnistuneesti treenia. Aamutuimaan kavimme pk-lenkilla klo 06.20 alkaen. Nyt lenkki oli hiukan pidempi kuin edellisena aamuna. Mutta jalleen koimme kauniin auringonnousun. Ruokailun ja levon jalkeen kavimme toisella lenkilla hellekelissa. Mutta kaikki OK. Lisaksi iltapaivalla pieni kuntosaliharjoitus ja uintia. Kohta (klo 19.00) kaymme ruokailemaan. Ja sitten aikaisin nukkumaan, koska aamulla jatketaan juoksua klo 06.00.
Teille kaikille blogin lukijoille lampimat terveiset taalta ystavalliselta juoksuleirilta.
Terveisin Jussi ja Harri
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Oma Kenian juoksublogi on nyt avattu!
Tervehdys!
Yes! Onnistuin tuottamaan elämäni ensimmäisen blogin!
Tämä blogi on Harri ja Jussin yhteinen Kenian korkeanpaikan juoksuleirin ajan 12.2.-9.3.2009.
Juoksukaverit lähtevät matkaan huomenna torstaina 12.2. klo 19.30 Lontooseen, jossa yövytään. Tämän jälkeen matka jatkuu Lontoosta perjantai-aamuna 13.2. Nairobiin, jossa yövytään yksi yö. Nairobista jatketaan lauantaina klo 08:00 lentäen Kenian sisällä Eldoretiin, josta on jeeppikuljetus juoksijoiden leirikeskukseen 2000 m:n korkeuteen.
Jatkamme kertomusta värikkäimmillä lauseilla jatkossa.
Joten perästä kuuluu ...
Terveisin,
Harri
Yes! Onnistuin tuottamaan elämäni ensimmäisen blogin!
Tämä blogi on Harri ja Jussin yhteinen Kenian korkeanpaikan juoksuleirin ajan 12.2.-9.3.2009.
Juoksukaverit lähtevät matkaan huomenna torstaina 12.2. klo 19.30 Lontooseen, jossa yövytään. Tämän jälkeen matka jatkuu Lontoosta perjantai-aamuna 13.2. Nairobiin, jossa yövytään yksi yö. Nairobista jatketaan lauantaina klo 08:00 lentäen Kenian sisällä Eldoretiin, josta on jeeppikuljetus juoksijoiden leirikeskukseen 2000 m:n korkeuteen.
Jatkamme kertomusta värikkäimmillä lauseilla jatkossa.
Joten perästä kuuluu ...
Terveisin,
Harri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
