Sunnuntai 8.3.2009

Sunnuntai 8.3.2009

Kaikki loppuu aikanaan …
Nyt on käsillä viimeinen päivä Keniassa.
Eilen illalla söimme herkullista zapatia ja jälkiruuaksi kahvin kanssa uunituoretta tiikerikakkua ja kaurakeksejä. Kovin olivat kaikki otettuja suomalaisten valmistamista makeista herkuista. Leirikeskuksen emännän Monica Kiplagatin mukaan kaikki makeat leivonnaiset ovat Keniassa kalliita, eikä niitä moni paikallinen osaa valmistaakkaan. Jätimme leivontareseptit, joten eiköhän vastaavia löydy myöhemminkin High Altitude Centerin kahvipöydästä. Leirikeskuksen väki totesi ikävöivänsä jo nyt yhteisiä huumor-pitoisia hetkiä ja toivoi meidän palaavan takaisin mahdollisimman ja tuovan muitakin mukanamme... Emme luvanneet mitään, katsotaan, mitä ELÄMÄ ja maratonit tuovat tullessaan…

Sunnuntai-aamuna saimme kerrankin nukkua auringonnousuun saakka; hiljalleen ylös klo 07:00 jälkeen – ruhtinaallista ja nautinnollista. Muina aamuina olimme vastaavaan aikaan jo monen kilometrin päässä leirikeskuksesta. Pieni haikeus lepäsi myös aamiaispöydässä, mutta hyvin tuli syödyksi. Nyt jatkamaan pakkaamista ja samalla myös lepäämistä. Harri ei voinut vastustaa leirin upeaa kuntosalia ja vietti siellä n. 20 minuuttia, minkä jälkeen pulahdus uima-altaaseen auringon porottaessa pilvettömältä siniseltä taivaalta. Sitten pojjat suihkuun. Pullottavat matkalaukut ja rinkat ovat nyt valmiina. Klo 13:00 syödään lounas, minkä jälkeen jää vielä aikaa tunti huoneemme tyhjentämiseen. Klo 14:30 leirikeskuksen taksi vie meidät noin tunnin ajomatkan päässä olevalle Eldoretin lentoasemalle. Klo 17:00 on määrä nousta koneemme kohti Nairobia, johon saavumme n. 17.45. Joudumme odottamaan Nairobin lentoasemalla useamman tunnin, sillä koneemme starttaa vasta klo 23.30 kohti Lontoota, jonne saavumme maanantain puolella klo 05:30. Parin tunnin odottelun jälkeen pitäisi päästä lähtemään kohti Helsinkiä, jonne saavumme klo 12.25. Toivotaan, että kaikki lennot hoituvat ajallaan. Lentokenttäbussilla sitten körötellään Hesasta Tampereelle. Näin tämä erittäin hyvin onnistunut matkamme alkaa olla lopussa.

Korkean paikan leiri on ollut todella upea ja nautinnollinen kokemus meille molemmille. Olemme onnistuneet viemään läpi raskaan harjoitusohjelman ilman pahempia kolhuja. Ainoastaan pari lepopäivää oli kolmen viikon sisällä ja siitäkin toinen kului safarilla, mikä ei nyt ihan lepoa vastannut. Keskimäärin pari sataa kilometriä juoksua viikottain – uskomaton suoritus etenkin Harrilta. Kumpikin teki omia enkkojaan viikottaisten juoksukilometrien osalta. Lämpö, pitkät yöunet, päivälevot, säännöllinen ruokailu ja keskittyminen vain harjoitusohjelman läpiviemiseen ovat varmaankin tärkeimmät tekijät leirin onnistumiseen. Paikalliset ovat hurmanneet meidät juoksujemme yhteydessä ystävällisyydellään ja iloisilla tervehdyksillään. Pienessä kylässä ei ole tarvinnut pelätä taskuvarkaita ja leirialue oli yötäpäivää vartioitu, joten niin rahat kuin arvoesineet saattoi huoletta jättää huoneeseensa. Tämä on ollut myös todellista lomaa; irtiotto arjen työrutiineista. On otettu päivä kerrallaan ja eletty kuluvaa hetkeä muiden leiriläisten kanssa.

Meillä ei ole tietoa, moniko on vieraillut blogimme sivuilla. Mutta toivottavasti te, jotka siellä olette käyneet, olette myös innolla seuranneet juoksukavereiden edesottamuksia ja päivittäisiä tapahtumia. Osan blogikommenteistanne näimme leirin alussa, mutta sen jälkeen verkkoyhteydet ovat toimineet erittäin huonosti. Emme ole saaneet auki teidän jättämiä kommentteja – pahoittelumme! Olemme kirjoittaneet päivittäiset tapahtumat muistitikulle ja sieltä pyrkineet siirtämään jutut blogiin joko omalta koneelta tai leirikeskuksen kiinteältä koneelta, kun paikallinen Safaricomin internet-välitys on sen sallinut. Olisimme myös siirtäneet ottamiamme kuvia ja mahdollisesti videopätkiä, mutta tätä ei edellä mainituista syistä johtuen ole voitu tehdä. Pyrimme täydentämään blogimme valokuvin Suomessa, joten käykää katsomassa vielä myöhemmin blogisivujamme. Kiitämme teitä kaikkia myötäelämisestä kolmiviikkoisen korkean paikan leirimme ajan. Jatkamme kertomuksia tavatessamme toisemme siellä kotimaassa. Kiva on jo palata Siuomeen!

Joten iloisiin tapaamisiin!

Keniassa oleskelu päättyy tähän!

Terveisin,

Jussi ja Harri