Sunnuntai 8.3.2009
Kaikki loppuu aikanaan …
Nyt on käsillä viimeinen päivä Keniassa.
Eilen illalla söimme herkullista zapatia ja jälkiruuaksi kahvin kanssa uunituoretta tiikerikakkua ja kaurakeksejä. Kovin olivat kaikki otettuja suomalaisten valmistamista makeista herkuista. Leirikeskuksen emännän Monica Kiplagatin mukaan kaikki makeat leivonnaiset ovat Keniassa kalliita, eikä niitä moni paikallinen osaa valmistaakkaan. Jätimme leivontareseptit, joten eiköhän vastaavia löydy myöhemminkin High Altitude Centerin kahvipöydästä. Leirikeskuksen väki totesi ikävöivänsä jo nyt yhteisiä huumor-pitoisia hetkiä ja toivoi meidän palaavan takaisin mahdollisimman ja tuovan muitakin mukanamme... Emme luvanneet mitään, katsotaan, mitä ELÄMÄ ja maratonit tuovat tullessaan…
Sunnuntai-aamuna saimme kerrankin nukkua auringonnousuun saakka; hiljalleen ylös klo 07:00 jälkeen – ruhtinaallista ja nautinnollista. Muina aamuina olimme vastaavaan aikaan jo monen kilometrin päässä leirikeskuksesta. Pieni haikeus lepäsi myös aamiaispöydässä, mutta hyvin tuli syödyksi. Nyt jatkamaan pakkaamista ja samalla myös lepäämistä. Harri ei voinut vastustaa leirin upeaa kuntosalia ja vietti siellä n. 20 minuuttia, minkä jälkeen pulahdus uima-altaaseen auringon porottaessa pilvettömältä siniseltä taivaalta. Sitten pojjat suihkuun. Pullottavat matkalaukut ja rinkat ovat nyt valmiina. Klo 13:00 syödään lounas, minkä jälkeen jää vielä aikaa tunti huoneemme tyhjentämiseen. Klo 14:30 leirikeskuksen taksi vie meidät noin tunnin ajomatkan päässä olevalle Eldoretin lentoasemalle. Klo 17:00 on määrä nousta koneemme kohti Nairobia, johon saavumme n. 17.45. Joudumme odottamaan Nairobin lentoasemalla useamman tunnin, sillä koneemme starttaa vasta klo 23.30 kohti Lontoota, jonne saavumme maanantain puolella klo 05:30. Parin tunnin odottelun jälkeen pitäisi päästä lähtemään kohti Helsinkiä, jonne saavumme klo 12.25. Toivotaan, että kaikki lennot hoituvat ajallaan. Lentokenttäbussilla sitten körötellään Hesasta Tampereelle. Näin tämä erittäin hyvin onnistunut matkamme alkaa olla lopussa.
Korkean paikan leiri on ollut todella upea ja nautinnollinen kokemus meille molemmille. Olemme onnistuneet viemään läpi raskaan harjoitusohjelman ilman pahempia kolhuja. Ainoastaan pari lepopäivää oli kolmen viikon sisällä ja siitäkin toinen kului safarilla, mikä ei nyt ihan lepoa vastannut. Keskimäärin pari sataa kilometriä juoksua viikottain – uskomaton suoritus etenkin Harrilta. Kumpikin teki omia enkkojaan viikottaisten juoksukilometrien osalta. Lämpö, pitkät yöunet, päivälevot, säännöllinen ruokailu ja keskittyminen vain harjoitusohjelman läpiviemiseen ovat varmaankin tärkeimmät tekijät leirin onnistumiseen. Paikalliset ovat hurmanneet meidät juoksujemme yhteydessä ystävällisyydellään ja iloisilla tervehdyksillään. Pienessä kylässä ei ole tarvinnut pelätä taskuvarkaita ja leirialue oli yötäpäivää vartioitu, joten niin rahat kuin arvoesineet saattoi huoletta jättää huoneeseensa. Tämä on ollut myös todellista lomaa; irtiotto arjen työrutiineista. On otettu päivä kerrallaan ja eletty kuluvaa hetkeä muiden leiriläisten kanssa.
Meillä ei ole tietoa, moniko on vieraillut blogimme sivuilla. Mutta toivottavasti te, jotka siellä olette käyneet, olette myös innolla seuranneet juoksukavereiden edesottamuksia ja päivittäisiä tapahtumia. Osan blogikommenteistanne näimme leirin alussa, mutta sen jälkeen verkkoyhteydet ovat toimineet erittäin huonosti. Emme ole saaneet auki teidän jättämiä kommentteja – pahoittelumme! Olemme kirjoittaneet päivittäiset tapahtumat muistitikulle ja sieltä pyrkineet siirtämään jutut blogiin joko omalta koneelta tai leirikeskuksen kiinteältä koneelta, kun paikallinen Safaricomin internet-välitys on sen sallinut. Olisimme myös siirtäneet ottamiamme kuvia ja mahdollisesti videopätkiä, mutta tätä ei edellä mainituista syistä johtuen ole voitu tehdä. Pyrimme täydentämään blogimme valokuvin Suomessa, joten käykää katsomassa vielä myöhemmin blogisivujamme. Kiitämme teitä kaikkia myötäelämisestä kolmiviikkoisen korkean paikan leirimme ajan. Jatkamme kertomuksia tavatessamme toisemme siellä kotimaassa. Kiva on jo palata Siuomeen!
Joten iloisiin tapaamisiin!
Keniassa oleskelu päättyy tähän!
Terveisin,
Jussi ja Harri
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Perjantai 6.- lauantai 7.3.2009
Perjantai 6.3.2009
Tänä aamuna saatiin nukkua pidempään, koska ohjelmassa oli kevyt kymppi. Aamupuurot kuitenkin ensin valmistettiin ja sitten toiveikkaana ”helpolle” 10 km:lle. Mutta kuinkas kävikään, molemmat olimme väsyneitä kuluvan viikon raskaasta juoksuohjelmasta. Heti alkuunsa meno oli takkuista ja vaivalloista. Edellisinä aamuina olivat pitkät lenkit sujuneet erinomaisesti ja nyt väsymys oli melkoinen. Ongelmista huolimatta pääsimme kuitenkin takaisin leirikeskukseen. Nyt aamupalalle ja sitten kunnon levolle. Siivouspalvelu on toiminut koko leirin ajan erinomaisesti. Vähintään joka toinen päivä leirin henkilökunta on pessyt asunnon ja pesuhuoneen lattiat, vaihtaneet lakanat ja pyyheliinat, sijanneet vuoteet sekä järjestelleet lattialla olevat kengät, tossut ja tohvelit sekä muut tavarat hienoon riviin. Keskellä päivää toinen kevyt lenkki jo sujuu huomattavasti paremmin, ainakin Jussilla. Joten palautuminen alkuviikon urakasta on alkanut. Helle kyllä antaa oman makunsa juoksuun. Edellisenä päivänä otimme vain tunnin aurinkoa, mutta saimme monet paikat punaisiksi. Varsinkin toinen meistä. Joten nyt suojaudumme taas isoilla kertoimilla ja pitkähihaisilla paidoilla – oppi ja ikä!! Meiltä puuttui vielä useampi kortti ja postimerkit, joten Harri uhrautui juoksemaan parin kilometrin päässä olevaan Itenin kylään. Kaikki tarvittava löytyi ja paljon muutakin, mutta tuo muu jääköön salaisuudeksi tässä vaiheessa. Lopun päivää lepäilimme ja siten valmistauduimme lauantai-aamun loppuhuipennukseen eli 15 km:n kevyeen ja välittömästi 15 km:n reippaaseen. Siinä otetaan miehistä mittaa!
Useampana iltana ovat sähköt olleet poikki huoneista, johtuen ilmeisesti kovan tuulen aiheuttamista vaurioista sähkölinjoissa. Tällä kertaa sähkökatkos kesti koko yön. Onneksi me molemmat olimme varanneet mukaan otsalamput. Leirin keittiöön ja ruokahuoneisiin sähköä kuitenkin voidaan johtaa katkosten yhteydessä omista generaattoreista. Jussilla oli ongelma, koska hänen puhelimensa akku oli loppumassa. Mutta katsotaan, miten sähköä jaetaan lauantaina …
Lauantai 7.3.2009
Pimeissä merkeissä kaverit heräilivät klo 05:30. Lampunkatkaisijan räpsyttelystä huolimatta ei valoa saatu omia otsalamppuja enempää. Juoksutamineet olivat sopivasti varattuna esille, joten ei muuta kuin trikoot päälle ja aamupuuro vatsaan ja sitten vaan menoksi. Nyt oli aloitettava rauhallisesti. Harri valitsi ensin aluksi asfaltin juoksualustakseen ja siirtyi pehmeälle hiekalle vasta auringon noustua. Hän yritti välttää nilkan liiallista rasittamista kaltevilla hiekkateillä ja kivimurikoiden päälle astumista. Hyvin on Mobilat, kylmägeeli ja ideaaliside auttaneet ja siten mahdollistaneet juoksuohjelman jatkamisen. Jussi menee menojaan jo kevyellä osuudella (2x7,5 km) ja käy vaihtamassa asunnolla toisen paidan reippaan osuudelle (2x7,5 km). Kaverit kohtaavat toisensa leirikeskuksen kohdassa ja tsemppaavat toisiaan. Jussilla kulkee reipas osuus lähes samaan tahtiin kuin neljä päivää sitten. Harri tyytyy juoksemaan vain kympin reipasta nilkkaansa säästelläkseen. Muuten Harrikin löytää reippaan vaihteen. Lenkki on tehnyt tehtävänsä, varsinkin Jussi on aivan poikki. Nyt korkataan pullot, nimittäin Coca Cola ja Sprite -pullot. Kyllä olo on autuaallinen kummallakin. Nyt on tehty kaikki pitkät treenit, enää on jäljellä palauttava vähän alle kympin lenkki keskellä päivää. Aamupalan yhteydessä Jussi on saanut virtaa niin itseensä kuin kännykkäänsä, joten kaikki hyvin. Lepäämisen jälkeen kaverit suuntaavat vihon viimeiselle juoksulenkille Itenin keskustan suuntaan, jotta saadaan kortit postiin. Vielä muutama kilometri Eldoretin suuntaan ja takaisin leirikeskukseen. Videokamera ja tavallinen kamera ikuistavat juoksijoiden viimeisiä askeleita juoksubaanoilla. Nyt on kaikki voitava tehty, mitä juoksuohjelman mukaan pitikin tehdä. Kuusi sormea oli Jussilla jo pystyssä päivän viimeiselle juoksuosuudelle lähdettäessä ja Harrille kuusi sormea nousi vasta lenkin lopussa merkkinä 600 km:n rikkoutumisesta kummallakin täällä Kenian maisemissa. Aivot o jätetty Suoeen. Vaimitenseoli? Vähän on haikea olo … Mutta kylläkin helpottunut. Olemme onnistuneet toteuttamaan Michel Schmidtin laatiman juoksuohjelman – hän on todellinen coach -taituri – Suur-kiitos hänelle!
Vaaka näytti sekä Jussille että Harrille 5 kg vähemmän kuin leirin alussa – pitkät lenkit ovat verottaneet kiloja. Tuskin meitä enää tunnetaan Suomessa, meitä loukkuposkia!Nyt lounas maittoi. Meille tarjottiin porkkana-kaali –pataa, papuja ja riisiä – ehkä myös näillä kevyillä ruuilla on oma osuutensa painon pudotessa noinkin paljon. Nyt lepäämään, pesemään pyykkiä ja pakkaamaan. Lähtö leiriltä tapahtuu huomenna sunnuntaina klo 15:00 paikallista aikaa. Tänään on vielä edessä kahvihetki klo 16:00 ja klo 16:30 Pojjaat opastivat keittiöhenkilökuntaa kaurahentusten ja tiikerikakun valmistuksessa. Illalle on luvassa keittiön parasta paikallista herkkua, sapatia (lettuja, joiden kanssa lihapataa, papu-porkkana –pataa jne.), koska kyseessä on meidän viimeinen illallinen leirillä. Katsotaan, mitä muuta he kehittävät illalla päämme menoksi …
Tänä aamuna saatiin nukkua pidempään, koska ohjelmassa oli kevyt kymppi. Aamupuurot kuitenkin ensin valmistettiin ja sitten toiveikkaana ”helpolle” 10 km:lle. Mutta kuinkas kävikään, molemmat olimme väsyneitä kuluvan viikon raskaasta juoksuohjelmasta. Heti alkuunsa meno oli takkuista ja vaivalloista. Edellisinä aamuina olivat pitkät lenkit sujuneet erinomaisesti ja nyt väsymys oli melkoinen. Ongelmista huolimatta pääsimme kuitenkin takaisin leirikeskukseen. Nyt aamupalalle ja sitten kunnon levolle. Siivouspalvelu on toiminut koko leirin ajan erinomaisesti. Vähintään joka toinen päivä leirin henkilökunta on pessyt asunnon ja pesuhuoneen lattiat, vaihtaneet lakanat ja pyyheliinat, sijanneet vuoteet sekä järjestelleet lattialla olevat kengät, tossut ja tohvelit sekä muut tavarat hienoon riviin. Keskellä päivää toinen kevyt lenkki jo sujuu huomattavasti paremmin, ainakin Jussilla. Joten palautuminen alkuviikon urakasta on alkanut. Helle kyllä antaa oman makunsa juoksuun. Edellisenä päivänä otimme vain tunnin aurinkoa, mutta saimme monet paikat punaisiksi. Varsinkin toinen meistä. Joten nyt suojaudumme taas isoilla kertoimilla ja pitkähihaisilla paidoilla – oppi ja ikä!! Meiltä puuttui vielä useampi kortti ja postimerkit, joten Harri uhrautui juoksemaan parin kilometrin päässä olevaan Itenin kylään. Kaikki tarvittava löytyi ja paljon muutakin, mutta tuo muu jääköön salaisuudeksi tässä vaiheessa. Lopun päivää lepäilimme ja siten valmistauduimme lauantai-aamun loppuhuipennukseen eli 15 km:n kevyeen ja välittömästi 15 km:n reippaaseen. Siinä otetaan miehistä mittaa!
Useampana iltana ovat sähköt olleet poikki huoneista, johtuen ilmeisesti kovan tuulen aiheuttamista vaurioista sähkölinjoissa. Tällä kertaa sähkökatkos kesti koko yön. Onneksi me molemmat olimme varanneet mukaan otsalamput. Leirin keittiöön ja ruokahuoneisiin sähköä kuitenkin voidaan johtaa katkosten yhteydessä omista generaattoreista. Jussilla oli ongelma, koska hänen puhelimensa akku oli loppumassa. Mutta katsotaan, miten sähköä jaetaan lauantaina …
Lauantai 7.3.2009
Pimeissä merkeissä kaverit heräilivät klo 05:30. Lampunkatkaisijan räpsyttelystä huolimatta ei valoa saatu omia otsalamppuja enempää. Juoksutamineet olivat sopivasti varattuna esille, joten ei muuta kuin trikoot päälle ja aamupuuro vatsaan ja sitten vaan menoksi. Nyt oli aloitettava rauhallisesti. Harri valitsi ensin aluksi asfaltin juoksualustakseen ja siirtyi pehmeälle hiekalle vasta auringon noustua. Hän yritti välttää nilkan liiallista rasittamista kaltevilla hiekkateillä ja kivimurikoiden päälle astumista. Hyvin on Mobilat, kylmägeeli ja ideaaliside auttaneet ja siten mahdollistaneet juoksuohjelman jatkamisen. Jussi menee menojaan jo kevyellä osuudella (2x7,5 km) ja käy vaihtamassa asunnolla toisen paidan reippaan osuudelle (2x7,5 km). Kaverit kohtaavat toisensa leirikeskuksen kohdassa ja tsemppaavat toisiaan. Jussilla kulkee reipas osuus lähes samaan tahtiin kuin neljä päivää sitten. Harri tyytyy juoksemaan vain kympin reipasta nilkkaansa säästelläkseen. Muuten Harrikin löytää reippaan vaihteen. Lenkki on tehnyt tehtävänsä, varsinkin Jussi on aivan poikki. Nyt korkataan pullot, nimittäin Coca Cola ja Sprite -pullot. Kyllä olo on autuaallinen kummallakin. Nyt on tehty kaikki pitkät treenit, enää on jäljellä palauttava vähän alle kympin lenkki keskellä päivää. Aamupalan yhteydessä Jussi on saanut virtaa niin itseensä kuin kännykkäänsä, joten kaikki hyvin. Lepäämisen jälkeen kaverit suuntaavat vihon viimeiselle juoksulenkille Itenin keskustan suuntaan, jotta saadaan kortit postiin. Vielä muutama kilometri Eldoretin suuntaan ja takaisin leirikeskukseen. Videokamera ja tavallinen kamera ikuistavat juoksijoiden viimeisiä askeleita juoksubaanoilla. Nyt on kaikki voitava tehty, mitä juoksuohjelman mukaan pitikin tehdä. Kuusi sormea oli Jussilla jo pystyssä päivän viimeiselle juoksuosuudelle lähdettäessä ja Harrille kuusi sormea nousi vasta lenkin lopussa merkkinä 600 km:n rikkoutumisesta kummallakin täällä Kenian maisemissa. Aivot o jätetty Suoeen. Vaimitenseoli? Vähän on haikea olo … Mutta kylläkin helpottunut. Olemme onnistuneet toteuttamaan Michel Schmidtin laatiman juoksuohjelman – hän on todellinen coach -taituri – Suur-kiitos hänelle!
Vaaka näytti sekä Jussille että Harrille 5 kg vähemmän kuin leirin alussa – pitkät lenkit ovat verottaneet kiloja. Tuskin meitä enää tunnetaan Suomessa, meitä loukkuposkia!Nyt lounas maittoi. Meille tarjottiin porkkana-kaali –pataa, papuja ja riisiä – ehkä myös näillä kevyillä ruuilla on oma osuutensa painon pudotessa noinkin paljon. Nyt lepäämään, pesemään pyykkiä ja pakkaamaan. Lähtö leiriltä tapahtuu huomenna sunnuntaina klo 15:00 paikallista aikaa. Tänään on vielä edessä kahvihetki klo 16:00 ja klo 16:30 Pojjaat opastivat keittiöhenkilökuntaa kaurahentusten ja tiikerikakun valmistuksessa. Illalle on luvassa keittiön parasta paikallista herkkua, sapatia (lettuja, joiden kanssa lihapataa, papu-porkkana –pataa jne.), koska kyseessä on meidän viimeinen illallinen leirillä. Katsotaan, mitä muuta he kehittävät illalla päämme menoksi …
torstai 5. maaliskuuta 2009
Keskiviikko 4.-torstai 5.3.2009
Keskiviikko 4.3.2009
Kukko kiekuu… hammaspyykin ja puuron jälkeen lenkkitossujen pohjat kuluivat taas aamulenkin yhteydessä. Aamulenkkimme on yleensä ollut päivän pääharjoitus, koska silloin on päivä mukavasti vielä viileämpi. Varsinkin päivinä, jolloin aurinko ei ole vielä noussut meidän jo lähtiessä päivän ensimmäiselle juoksulle. Hyvin kulki lenkki meillä molemmilla.
Aamupala suihkun jälkeen, pulahdus uima-altaalla, suihku ja nukkumaan.
Päivän toinen lenkki onkin vain 10 kilometriä ja lähtiessämme lenkille Mustafa Mohamed kyselee lenkkimme pituutta. Hänen tarkoituksena on juosta 12 km:ä ja hän lähtee kanssamme lenkille siis 10km tiedossa. Aluksi ”Musse” toivottaa meidät tervetulleeksi Suomi-Ruotsi maaotteluun:”välkommen till finnkampen.” Lähdön tapahtuessa Harri lähtee pitämään vauhtia yllä, Musse ihmettelee, miksi Ruotsi on lähettänyt maaottelun ratkaisulajiin vain hänet? Pisteethän menevät 7, 5, 4. Joten meille riittää Harrin kanssa sijoitukset 2. ja 3. Mutta eipä ruotsalaiselle aiota kuitenkaan hävitä. Harri pitää edelleen vauhtia yllä ja Mussella ja Jussilla on pientä maaotteluun sopivaa kyynärpäätaktiikkaa keskenään. Saa nähdä säilyykö sopu vai tuleeko kisasta protesteja, jotka ratkaisevat lopulliset tulokset kabinetissä. Musse ottaa välillä kärkipaikan ja kysyy, mitä luulette vauhdiksi? Jussi veikkaa 4.48/km ja vauhti onkin 4.45, taktiikkajuoksu tulossa. Jussikin innostuu käymään kärjessä ja kilometri painellaan jossain välissä 4.35. Harri hieman jättäytyy kahden juoksijan edetessä hieman kovempaa vauhtia. Ja kärjessä alkaa tapahtua, kärkikaksikko hukkaa reitin kerran ja toisenkin kerran ja Harri antaa Musselle työntöapua ja Musse takaisin. Kumpikohan juoksijoista on vaihtamassa kansalaisuutta ensi kaudelle? Juoksusta on jäljennä enää parisataa metriä, Harri hieman karussa, mutta kaksi muuta saavuttavat. Tiukaksi menossa tämä maaottelun viimeinen laji. Kalkkiviivat lähestyvät, näyttää siltä, että voitto on menossa Ruotsiin, ei sittenkään, molemmat suomalaiset nousevat Mussen rinnalle. Ja heittäytyvät yhtä aikaa maaliviivalle. Nyt tarvitaan maalikamerakuvan katsomista. Kuvaa tutkitaan pitkään ja jälkipeli on jo alkanut. Mussen toteaa lenkin olleen 10,4km ja ajan alle 49 minuuttia. Hyvä ja tasainen juoksu. Tuloksiin palaamme myöhemmin. Juoksun jälkeen suihku ja syömään ja käymään Eldoretin kaupungissa. Sekavan oloinen kaupunki ja lämmintä reilusti ja paljon ihmisiä. Leirinjohtaja Monica kuljettaa meitä kaupasta toiseen ja jotain pientä matkalta tarttuu myös mukaan. Juomaan ei mennä ennen kuin Harri on löytänyt haluamansa kaupasta. Monica pysähtyy monesti paikallisten kanssa juttelemaan, tuntuu kuin hän tuntisi joka 10. ihmisen koko kaupungissa. Matka menee hyvin ja lähdemme syömään leiriile. Illallisella kaikki kolme finnkampeniin osallistunutta juoksijaa odottavat malttamattomana tuloksia juoksusta, kunnes ”Musse” toteaa, että järjestystä ei saatu, eikä myöskään virallisia tuloksia. Kaikki voittivat? Nukkumaan ja uneksimaan…
Torstai 5.3.2009
Päivän ohjelmassa kaksi lenkkiä. Hyvin molemmat lenkit sujuivat ja Harri on löytänyt upean vauhdin alamäkeen ja myötätuuleen. Aivan selvästi askeleessa on lentoa enemmän kuin ennen ja keuhkoissa ei korkealla olo enää tunnu niin rajusti kuin alussa. Tästä on hyvä jatkaa lauantaita kohti, jolloin on vielä yksi leirin pääharjoituksista:reipasta juoksua. Kalkkilaivan kapteenit vierailivat tänään myös aurigossa. Edes vähän lämmössä ja aurigossa oleskelua. Aurinko tulee päiväntasaajalle niin korkealta, ettei lenkillä rusketu kuin päälaki ja olkapäät aurigosta ja nilkat ja varpaat punaruskeasta maantiehiekasta. Kaikki ok, Harrin nilkka on saanut kylmähoitoa päivän jälkimmäisen juoksun jälkeen ja hyvin kestää nilkka juoksua.
Kaksi harjoituspäivää enää edessä, sunnuntaina alkaa matka lennoin:Eldoret-Nairobi ja Nairobi-Lontoo ja Lontoo-Helsinki. Aikataulun mukainen saapuminen Helsinkiin maanantaina kello 12.25.
Kukko kiekuu… hammaspyykin ja puuron jälkeen lenkkitossujen pohjat kuluivat taas aamulenkin yhteydessä. Aamulenkkimme on yleensä ollut päivän pääharjoitus, koska silloin on päivä mukavasti vielä viileämpi. Varsinkin päivinä, jolloin aurinko ei ole vielä noussut meidän jo lähtiessä päivän ensimmäiselle juoksulle. Hyvin kulki lenkki meillä molemmilla.
Aamupala suihkun jälkeen, pulahdus uima-altaalla, suihku ja nukkumaan.
Päivän toinen lenkki onkin vain 10 kilometriä ja lähtiessämme lenkille Mustafa Mohamed kyselee lenkkimme pituutta. Hänen tarkoituksena on juosta 12 km:ä ja hän lähtee kanssamme lenkille siis 10km tiedossa. Aluksi ”Musse” toivottaa meidät tervetulleeksi Suomi-Ruotsi maaotteluun:”välkommen till finnkampen.” Lähdön tapahtuessa Harri lähtee pitämään vauhtia yllä, Musse ihmettelee, miksi Ruotsi on lähettänyt maaottelun ratkaisulajiin vain hänet? Pisteethän menevät 7, 5, 4. Joten meille riittää Harrin kanssa sijoitukset 2. ja 3. Mutta eipä ruotsalaiselle aiota kuitenkaan hävitä. Harri pitää edelleen vauhtia yllä ja Mussella ja Jussilla on pientä maaotteluun sopivaa kyynärpäätaktiikkaa keskenään. Saa nähdä säilyykö sopu vai tuleeko kisasta protesteja, jotka ratkaisevat lopulliset tulokset kabinetissä. Musse ottaa välillä kärkipaikan ja kysyy, mitä luulette vauhdiksi? Jussi veikkaa 4.48/km ja vauhti onkin 4.45, taktiikkajuoksu tulossa. Jussikin innostuu käymään kärjessä ja kilometri painellaan jossain välissä 4.35. Harri hieman jättäytyy kahden juoksijan edetessä hieman kovempaa vauhtia. Ja kärjessä alkaa tapahtua, kärkikaksikko hukkaa reitin kerran ja toisenkin kerran ja Harri antaa Musselle työntöapua ja Musse takaisin. Kumpikohan juoksijoista on vaihtamassa kansalaisuutta ensi kaudelle? Juoksusta on jäljennä enää parisataa metriä, Harri hieman karussa, mutta kaksi muuta saavuttavat. Tiukaksi menossa tämä maaottelun viimeinen laji. Kalkkiviivat lähestyvät, näyttää siltä, että voitto on menossa Ruotsiin, ei sittenkään, molemmat suomalaiset nousevat Mussen rinnalle. Ja heittäytyvät yhtä aikaa maaliviivalle. Nyt tarvitaan maalikamerakuvan katsomista. Kuvaa tutkitaan pitkään ja jälkipeli on jo alkanut. Mussen toteaa lenkin olleen 10,4km ja ajan alle 49 minuuttia. Hyvä ja tasainen juoksu. Tuloksiin palaamme myöhemmin. Juoksun jälkeen suihku ja syömään ja käymään Eldoretin kaupungissa. Sekavan oloinen kaupunki ja lämmintä reilusti ja paljon ihmisiä. Leirinjohtaja Monica kuljettaa meitä kaupasta toiseen ja jotain pientä matkalta tarttuu myös mukaan. Juomaan ei mennä ennen kuin Harri on löytänyt haluamansa kaupasta. Monica pysähtyy monesti paikallisten kanssa juttelemaan, tuntuu kuin hän tuntisi joka 10. ihmisen koko kaupungissa. Matka menee hyvin ja lähdemme syömään leiriile. Illallisella kaikki kolme finnkampeniin osallistunutta juoksijaa odottavat malttamattomana tuloksia juoksusta, kunnes ”Musse” toteaa, että järjestystä ei saatu, eikä myöskään virallisia tuloksia. Kaikki voittivat? Nukkumaan ja uneksimaan…
Torstai 5.3.2009
Päivän ohjelmassa kaksi lenkkiä. Hyvin molemmat lenkit sujuivat ja Harri on löytänyt upean vauhdin alamäkeen ja myötätuuleen. Aivan selvästi askeleessa on lentoa enemmän kuin ennen ja keuhkoissa ei korkealla olo enää tunnu niin rajusti kuin alussa. Tästä on hyvä jatkaa lauantaita kohti, jolloin on vielä yksi leirin pääharjoituksista:reipasta juoksua. Kalkkilaivan kapteenit vierailivat tänään myös aurigossa. Edes vähän lämmössä ja aurigossa oleskelua. Aurinko tulee päiväntasaajalle niin korkealta, ettei lenkillä rusketu kuin päälaki ja olkapäät aurigosta ja nilkat ja varpaat punaruskeasta maantiehiekasta. Kaikki ok, Harrin nilkka on saanut kylmähoitoa päivän jälkimmäisen juoksun jälkeen ja hyvin kestää nilkka juoksua.
Kaksi harjoituspäivää enää edessä, sunnuntaina alkaa matka lennoin:Eldoret-Nairobi ja Nairobi-Lontoo ja Lontoo-Helsinki. Aikataulun mukainen saapuminen Helsinkiin maanantaina kello 12.25.
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Maanantai 2.-tiistai 3.3.2009
Maanantai 2.3.2009
Lepopäivän jälkeen(lue:safaripäivän) aamusta heräsimme taas innokkaina kuluttamaan lenkkitossujemme pohjia. Harri näytti olevan heti aamusta vireessä ja piti vauhtia yllä. Hyvin molempien lihakset ovat palautuneet harjoittelun rasituksista. Aamupäivälevon jälkeen toinen kevyt lenkki. Lounaalla ammattilaisjuoksija Mustafa Mohamed toivotti meidät tervetulleeksi ammattilaisjuoksijoiden joukkoon kuultuaan meidän juoksuohjelmasta. Harmi kun tämä kestää vain kolme viikkoa. Mitenkähän tälle ammattilaisuudelle saisi jatkoa Suomessa? Harri lupasi meidän tekevän illallisesta lihapullat ja muussin ja ruskeankastikkeen. Nukkumisen ja kuntosaliharjoittelun jälkeen suunnistimme (uusi laji meille…) keittiölle, jossa meille oli varattu lähes kaikki, mitä olimme ruoanvalmistukseen toivoneet. Siinä me sitten opastimme keittiöväkeä lihapullien, muussin ja ruskeankastikkeen tekemiseen. Joku jo leikillään sanoi, että meidän pitää jäädä vuodeksi juoksemaan ja laittamaan heille ruokaa. Emme tehneet vielä sopimusta. Opetimme lisäksi yhdelle ruoanlaittajalle ruotsiksi lihapullat ja muussi. Ja kun Mustafa tuli syömään, niin hänelle kerrottiin ruotsiksi, mitä on tarjolla ruoaksi. Paikalliset tekivät lisäksi kasviksia ja ugalia eli maissijauho, maitovesi, suola puuroa. Tai oikeastaan se on puuroakin paljon sakeampaa. Kyllä meidän laittamaa ruokaa kehuttiin. Voitte vain arvailla kuka söi eniten lihapullia… Mustafa, Harri vai Jussi.
Tiistai 3.3.2007
Yksi leirin pääharjoituksista edessä ja miehet intoa täynnä kellon soidessa klo 5.30 jälkeen. Aamurutiinit ja juoksemaan ensin kevyttä ja sitten reipasta heti perään. Kevyt lenkki sujui yhdessä ja juomatauon jälkeen Harri lisäsi vauhtia Jussin vielä keventäessä vaatetusta. Hyvin Harrillakin näytti kulkevan ja Jussi intoutui myös leirin parhaaseen harjoitukseen? Mutta kyllä oli alamäkiosuudet paljon helpompia kuin viimeiset ylämäet jo harjoituksen rasittamilla jaloilla. Kenialaiset juoksijat kannustivat kovasti juoksumme aikana heitä ohitellessamme, (olivat verryttelylenkillä tai venyttelemässä), koska tunnistavat jo meidät monien lenkkien ansiosta. Harri säästeli nilkkaansa ja juoksi 5 kilometriä lyhyemmän reippaan kuin Jussi.
Nukkumista ja vähäisten korttien kirjoittelemista ja uudelleen juoksemaan. Aurinko taitaa tehdä päivästä leirimme kuumimman? Kävimme levon jälkeen juoksemassa pienen pienen palauttavan lenkin. Harri kävi leipomassa sämpylöitä jäljelle jääneestä muussista. Erinomaisia!Iltapäivällä kävimme jopa auringossa ihan ilman juoksua. Viimeistä tiistaita kulutetaan, niin ne päivät kuluvat täälläkin, päivä kerrallaan…
Lepopäivän jälkeen(lue:safaripäivän) aamusta heräsimme taas innokkaina kuluttamaan lenkkitossujemme pohjia. Harri näytti olevan heti aamusta vireessä ja piti vauhtia yllä. Hyvin molempien lihakset ovat palautuneet harjoittelun rasituksista. Aamupäivälevon jälkeen toinen kevyt lenkki. Lounaalla ammattilaisjuoksija Mustafa Mohamed toivotti meidät tervetulleeksi ammattilaisjuoksijoiden joukkoon kuultuaan meidän juoksuohjelmasta. Harmi kun tämä kestää vain kolme viikkoa. Mitenkähän tälle ammattilaisuudelle saisi jatkoa Suomessa? Harri lupasi meidän tekevän illallisesta lihapullat ja muussin ja ruskeankastikkeen. Nukkumisen ja kuntosaliharjoittelun jälkeen suunnistimme (uusi laji meille…) keittiölle, jossa meille oli varattu lähes kaikki, mitä olimme ruoanvalmistukseen toivoneet. Siinä me sitten opastimme keittiöväkeä lihapullien, muussin ja ruskeankastikkeen tekemiseen. Joku jo leikillään sanoi, että meidän pitää jäädä vuodeksi juoksemaan ja laittamaan heille ruokaa. Emme tehneet vielä sopimusta. Opetimme lisäksi yhdelle ruoanlaittajalle ruotsiksi lihapullat ja muussi. Ja kun Mustafa tuli syömään, niin hänelle kerrottiin ruotsiksi, mitä on tarjolla ruoaksi. Paikalliset tekivät lisäksi kasviksia ja ugalia eli maissijauho, maitovesi, suola puuroa. Tai oikeastaan se on puuroakin paljon sakeampaa. Kyllä meidän laittamaa ruokaa kehuttiin. Voitte vain arvailla kuka söi eniten lihapullia… Mustafa, Harri vai Jussi.
Tiistai 3.3.2007
Yksi leirin pääharjoituksista edessä ja miehet intoa täynnä kellon soidessa klo 5.30 jälkeen. Aamurutiinit ja juoksemaan ensin kevyttä ja sitten reipasta heti perään. Kevyt lenkki sujui yhdessä ja juomatauon jälkeen Harri lisäsi vauhtia Jussin vielä keventäessä vaatetusta. Hyvin Harrillakin näytti kulkevan ja Jussi intoutui myös leirin parhaaseen harjoitukseen? Mutta kyllä oli alamäkiosuudet paljon helpompia kuin viimeiset ylämäet jo harjoituksen rasittamilla jaloilla. Kenialaiset juoksijat kannustivat kovasti juoksumme aikana heitä ohitellessamme, (olivat verryttelylenkillä tai venyttelemässä), koska tunnistavat jo meidät monien lenkkien ansiosta. Harri säästeli nilkkaansa ja juoksi 5 kilometriä lyhyemmän reippaan kuin Jussi.
Nukkumista ja vähäisten korttien kirjoittelemista ja uudelleen juoksemaan. Aurinko taitaa tehdä päivästä leirimme kuumimman? Kävimme levon jälkeen juoksemassa pienen pienen palauttavan lenkin. Harri kävi leipomassa sämpylöitä jäljelle jääneestä muussista. Erinomaisia!Iltapäivällä kävimme jopa auringossa ihan ilman juoksua. Viimeistä tiistaita kulutetaan, niin ne päivät kuluvat täälläkin, päivä kerrallaan…
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Torstai 26.2.-sunnuntai 1.3.2009
Torstai 26.2.2009
Torstai on toivoa täynnä. Aamun juoksureitti oli mukavan pölyämätön, koska yöllä oli jonkin aikaa satanut. Juoksimme kevyen lenkkimme sisällä 5x3 minuuttia reipasta/kovaa. Harri sai hyvin itsestään irti ja Jussi intoutui viimeisessään kiskomaan oikein kunnolla. Mitähän miehellä mielessä?
Aamupalan ja levon jälkeen juoksimme palauttavan lenkin helteessä ja Jussi intoutui taas juoksemaan Harria kovemmin. Mutta vain hieman. Torstai oli siis toivoa täynnä ja yritimme pitkään yhteyttä internetiin, mutta kun ei niin ei. Jos täällä pitäisi tehdä töitä internetin välityksellä ja olisi tottunut Suomen nopeuteen niin monet repisivät jo pelihousunsa! Saa nähdä vaihtaako joku kesällä farkut verkkarihousuihin. Joskus tuntuu, että savut pelloilta ei olekaan kulottamista tai hiilen valmistamista varten vaan savumerkkien lähettämistä! Yksi iso savupilvihän tarkoittaa voi voi viltti on tulessa. Onko näkynyt?
Perjantai 27.2.2009
Perjantai-aamun treeniohjelmaan kuului verryttely ja kymppi kovaa sekä verryttely. Nyt kierrettiin sama 4,9 km:n lenkki kuin runsas viikko sitten. Jussi kykeni vähän parantamaan aikaansa ja Harri reilummin. Harrilla kulkee… Taisivat paikalliset kenialaispoliisit nukkua pommiin, kun eivät lupauksista huolimatta ilmaantuneet lenkille sovitusti. Miten sitä aina osaakaan herätä oikeaan aikaan, vaikka olisi lenkki sovittuna toisten juoksijoiden kanssa?
Aamupäivän touhut totutusti ja palauttavaksi lenkiksi ainoastaan 10 kilometriä. Kerkesimme matkalla myös ihastella paikallista(?) variksen ja harakan risteytykseltä näyttäviä lintuja. Muuten kuin varis, mutta liperit kaulassa. Ja kovasti nekin lentävät taivaan merkeissä.
Parin päivän kuluttua ovat lähdössä hollantilaiset ja itävaltalaiset leiriläiset. Päätimme yhdessä juhlistaa huomista lauantai-iltaa jollakin tavalla. Mikäpä sen parempi kuin hyvä ruoka ja kakkukahvit päälle. Harri päätti opettaa paikallisia valmistamaan sokerikakkupohjan. Keittiöhenkilökunta ja hollantilainen Marjolee seurasivat silmä tarkkana, miten homma etenee. Pääkokki löysi pari sydänkakkupohjaa ja Marjoleen tuoman joulukuusimuotin. Kokki lämmitti koksiuunin sopivan lämpimäksi ja rasvasi ja jauhotti muotit hyvin. Sitten vaan kuusi munaa ja runsas lasillinen sokeria kahteen eri kulhoon ja käsin vispaamaan seosta kuohkeaksi alkeellisilla vispilöillä – jo tämä oli paikallisille ihmettelyn aihe. He olivat valmistaneet makeat kakkunsa voisokeri –pohjalta. Kaikki saivat osallistua seoksen vaahdottamiseen ja hauskaa oli. Sitten vaan 2,5 lasillista vehnäjauhoja ja leivinjauhetta ja pari ruokalusikallista vettä sekaan ja niin kakkutaikinat ovat valmiina kaadettavaksi kulhoihin sekä uuniin – nyt odottelemaan. Puolen tunnin kuluttua kakut olivat nousseet, mutta eivät vielä kypsiä, ei muuta kuin alaluukkua auki lämpötilan nostamiseksi. Niinpä 10 minuutin kuluttua saimme nostaa kauniin ruskeat ja hyvin nousseet kakkupohjat. Nyt vain maltetaan huomiseen – pitääköhän järjestää vartiointi kakkujen ympärille?
Lauantai 28.2.2009
Ei itketä lauantaina, vaikka mieli tekisi. Nyt oli edessä heti aamutuimaan pitkä pk-lenkki, joten herätys jo klo 05:30 ja matkaan lähdettiin klo 06:05 pimeään maastoon. Edellisenä päivänä hieronnan yhteydessä fysioterapeutti oli kehottanut Harria välttämään kaltevia juoksureittejä, jotta nilkan seutu ei kipeytyisi – nyt se oli vähän arka. Niinpä Harri kipitti menomatkan asfalttia ja paluumatkan osittain asfalttia. Lenkin vaikeusaste nousi huomattavasti, koska tuulta oli välillä pienen myrskyn verran. Etukenossa ja pölypilvissä leijaillen matka kuitenkin taittui melko ripeästi. Onneksi olimme lähteneet matkaan varhain, joten nousevan auringon lämpö ei vielä saanut meitä hikoilemaan. Uupuneet juoksijat ruskean hiekan päällystäminä suihkuun ja sitten aamupalalle. Parin tunnin levon jälkeen oli vuorossa keskipitkä pk-lenkki, joka ainakin Harrille tuntui olevan todellinen koettelemus: hiekka pöllysi aamua pahemmin, joten hengitys- ja kasvosuojaksi oli otettava välillä oman paidan helma. Lisäksi kiusana oli kuumuus. Mutta tämäkin kestettiin, Harri juoksi pari kilometriä Jussia lyhyemmän matkan, jotta kaverukset olisivat kutakuinkin samaan aikaan leirillä. Uinti palautti kummasti Harrin kuntoa, joten lounaalle ehdittiin klo 13.00. Tunnin lepo ja sitten mars kuntosalille. Klo 16:00 kahvihetken jälkeen hollantilaisen Marjoleen ja Harrin johdolla valmistui kolme hedelmäistä suklaakakkua (kaksi sydämen muotoista ja yksi joulukuusen muotoinen) neljän leiriläisen huomisen lähdön johdosta ja ruotsalaisen Mustafan (juossut esteet 8.05) saapumisen kunniaksi. Kyllä paikallisella palvelusväellä oli ihmettelyä. He eivät olleet koskaan valmistaneet sokerikakkuja. Kakkujen täytteenä käytettiin mangoa, ananasta ja banaania. Päällisenä suklaakuorrutus ja höysteenä pölysokeri sekä nonparellit. Vesi kielellä kaikki odottivat klo 19.00 illallista, joka nyt tällä kertaa katettiin ruskein ja valkoisin liinoin ja kukka-asetelmin. Kokki oli valmistanut paikallista herkkua, pannareita(chapati) ja lihamuhennosta sekä sekavihannespataa. Nyt otettiin myös palvelusväki saman pöydän ääreen. Vietimme mukavan yhteisen illallis- ja kakkukahvihetken, josta ei puheensorina ja nauru tietenkään puuttunut. Illan kruunasi Musafan tietokoneesta löytämän musan tahdittama disco – vauh!!!
Sunnuntai 1.3.2009
Lepopäivä, joka ei kuitenkaan lepopäivä. Heräsimme klo 03:30 ja aamupuuron sekä hammaspesun jälkeen lähdimme juoksuleirin Barnabas kuskimme kanssa Nakurun safarille. Kolmen tunnin ajomatka yön pimeydessä korkealta Grift Valleytä alas mutkaista vuoristotietä, jossa usein joutui hiljentämään hidastustöyssyjen ja tietöiden vuoksi. Jussi kykeni nukkumaan taaimmaisilla penkeillä, Harri sen sijaan ei uskaltanut nukkua keskipenkeillä ja yritti pitää kuskia hereillä suomalaisin Marianne karkein. Lopulta taivaan ranta alkoi punertaa ja aurinko pilkisti esiin ja samalla myös Jussi nosti päätään. Nyt oli kuvauksellisia näkymiä aamun sarastaessa, joita kamera ja videokamera tallensivat. Saavuimme Nakuruun klo 07:30. Lippushown jälkeen auton nokka suunnattiin kohti savannia. Ensimmäisinä meidät vastaanottivat apinat, sitten eteemme osui lauma siroja gaselleja ja vesipuhveleita. Barnabas ajeli savanniteitä tottuneesti, sillä hän kuljettaa Itenistä vieraita safarille 3-4 kertaa kuukausittain. Alueen keskeisen järven rannalla tapasimme tuhansittain suuria vesilintuja, mm. pelikaaneja ja haikaroita sekä joitakin muita meille tuntemattomia lintuja. Olimme valppaina, jos vaikka meitä onnistaisi nähdä kaikkein kiinnostavin safarin eläin, leijona. Matkamme varrella gaselleja näkyi siellä täällä ja samoin vesipuhveleita. Mutta kappas vaan mustavalkoraitaiset seepralaumat olivat upea näky! Sarvikuonojen suuruus hämmästytti ja samoin kirahvien ylväs kävely ja kaulan kurottaminen korkealle puiden latvoihin. Villisikoja pienine poikasineen ravasi siellä täällä. Ajoreittimme kulki suuren lintujärven ympäri. Eri puolilta eläimet suuntasivat kulkunsa kohti järveä, juomapaikkaa. Mutta leijonaa emme onnistuneet näkemään neljän tunnin etsiskelystä huolimatta– harmi! Olimme kuitenkin tyytyväisiä näkemästämme, safari oli todella kokemisen arvoinen!
Barnabas pyrki lohduttamaan meitä leijonan metsästäjiä näyttämällä paluumatkalla Grift Valleyn joen krokotiileja, joista onnistuimme näkemään vain yhden ja senkin melko kaukaa. Mutta kyllä tunnistimme sen krokotiiliksi, pieneksi sellaiseksi. Olimme jo iltapäivän puolella ja aurinko paahtoi kuumasti, todennäköisesti lämpöä oli yli 30 astetta – tyyni ja pakahduttavan kuuma. Edessämme oli tietenkin tuo sama kolmetuntinen matka takaisin. Upeat jylhät maisemat ympärillämme kipusimme autolla rinteitä ylös. Sunnuntaista huolimatta useassa kylässä olivat myyntikojut auki ja paljon väkeä niiden ympärillä. Lopulta tutun Itenin maisemat ottivat meidät väsyneet matkaajat vastaan. Tunnin lepo ja sitten iltapalalle. Hollantilaiset ja itävaltalaiset olivat poistuneet leiriltä. Nyt meitä leiriläisiä on enää neljä eli Ruotsin juoksija-ylpeys Mustafa, joka oli vieraillut täällä jo aikaisemmin vuoden alussa ja Zimbabwen Charon sekä me – vähiin käy ennen kuin loppuu. Me olemme seuraavaksi kotiutettavien listalla, mutta sitä ennen meillä on vielä todella rankka viikon treeniputki, josta ei tule kilometrejä puuttuman. Alkavan viikon tapahtumiin palaamme myöhemmin.
Blogimme kaikille lukijoille antoisaa viikkoa!
Terveisin,
Jusssi ja Harri
Torstai on toivoa täynnä. Aamun juoksureitti oli mukavan pölyämätön, koska yöllä oli jonkin aikaa satanut. Juoksimme kevyen lenkkimme sisällä 5x3 minuuttia reipasta/kovaa. Harri sai hyvin itsestään irti ja Jussi intoutui viimeisessään kiskomaan oikein kunnolla. Mitähän miehellä mielessä?
Aamupalan ja levon jälkeen juoksimme palauttavan lenkin helteessä ja Jussi intoutui taas juoksemaan Harria kovemmin. Mutta vain hieman. Torstai oli siis toivoa täynnä ja yritimme pitkään yhteyttä internetiin, mutta kun ei niin ei. Jos täällä pitäisi tehdä töitä internetin välityksellä ja olisi tottunut Suomen nopeuteen niin monet repisivät jo pelihousunsa! Saa nähdä vaihtaako joku kesällä farkut verkkarihousuihin. Joskus tuntuu, että savut pelloilta ei olekaan kulottamista tai hiilen valmistamista varten vaan savumerkkien lähettämistä! Yksi iso savupilvihän tarkoittaa voi voi viltti on tulessa. Onko näkynyt?
Perjantai 27.2.2009
Perjantai-aamun treeniohjelmaan kuului verryttely ja kymppi kovaa sekä verryttely. Nyt kierrettiin sama 4,9 km:n lenkki kuin runsas viikko sitten. Jussi kykeni vähän parantamaan aikaansa ja Harri reilummin. Harrilla kulkee… Taisivat paikalliset kenialaispoliisit nukkua pommiin, kun eivät lupauksista huolimatta ilmaantuneet lenkille sovitusti. Miten sitä aina osaakaan herätä oikeaan aikaan, vaikka olisi lenkki sovittuna toisten juoksijoiden kanssa?
Aamupäivän touhut totutusti ja palauttavaksi lenkiksi ainoastaan 10 kilometriä. Kerkesimme matkalla myös ihastella paikallista(?) variksen ja harakan risteytykseltä näyttäviä lintuja. Muuten kuin varis, mutta liperit kaulassa. Ja kovasti nekin lentävät taivaan merkeissä.
Parin päivän kuluttua ovat lähdössä hollantilaiset ja itävaltalaiset leiriläiset. Päätimme yhdessä juhlistaa huomista lauantai-iltaa jollakin tavalla. Mikäpä sen parempi kuin hyvä ruoka ja kakkukahvit päälle. Harri päätti opettaa paikallisia valmistamaan sokerikakkupohjan. Keittiöhenkilökunta ja hollantilainen Marjolee seurasivat silmä tarkkana, miten homma etenee. Pääkokki löysi pari sydänkakkupohjaa ja Marjoleen tuoman joulukuusimuotin. Kokki lämmitti koksiuunin sopivan lämpimäksi ja rasvasi ja jauhotti muotit hyvin. Sitten vaan kuusi munaa ja runsas lasillinen sokeria kahteen eri kulhoon ja käsin vispaamaan seosta kuohkeaksi alkeellisilla vispilöillä – jo tämä oli paikallisille ihmettelyn aihe. He olivat valmistaneet makeat kakkunsa voisokeri –pohjalta. Kaikki saivat osallistua seoksen vaahdottamiseen ja hauskaa oli. Sitten vaan 2,5 lasillista vehnäjauhoja ja leivinjauhetta ja pari ruokalusikallista vettä sekaan ja niin kakkutaikinat ovat valmiina kaadettavaksi kulhoihin sekä uuniin – nyt odottelemaan. Puolen tunnin kuluttua kakut olivat nousseet, mutta eivät vielä kypsiä, ei muuta kuin alaluukkua auki lämpötilan nostamiseksi. Niinpä 10 minuutin kuluttua saimme nostaa kauniin ruskeat ja hyvin nousseet kakkupohjat. Nyt vain maltetaan huomiseen – pitääköhän järjestää vartiointi kakkujen ympärille?
Lauantai 28.2.2009
Ei itketä lauantaina, vaikka mieli tekisi. Nyt oli edessä heti aamutuimaan pitkä pk-lenkki, joten herätys jo klo 05:30 ja matkaan lähdettiin klo 06:05 pimeään maastoon. Edellisenä päivänä hieronnan yhteydessä fysioterapeutti oli kehottanut Harria välttämään kaltevia juoksureittejä, jotta nilkan seutu ei kipeytyisi – nyt se oli vähän arka. Niinpä Harri kipitti menomatkan asfalttia ja paluumatkan osittain asfalttia. Lenkin vaikeusaste nousi huomattavasti, koska tuulta oli välillä pienen myrskyn verran. Etukenossa ja pölypilvissä leijaillen matka kuitenkin taittui melko ripeästi. Onneksi olimme lähteneet matkaan varhain, joten nousevan auringon lämpö ei vielä saanut meitä hikoilemaan. Uupuneet juoksijat ruskean hiekan päällystäminä suihkuun ja sitten aamupalalle. Parin tunnin levon jälkeen oli vuorossa keskipitkä pk-lenkki, joka ainakin Harrille tuntui olevan todellinen koettelemus: hiekka pöllysi aamua pahemmin, joten hengitys- ja kasvosuojaksi oli otettava välillä oman paidan helma. Lisäksi kiusana oli kuumuus. Mutta tämäkin kestettiin, Harri juoksi pari kilometriä Jussia lyhyemmän matkan, jotta kaverukset olisivat kutakuinkin samaan aikaan leirillä. Uinti palautti kummasti Harrin kuntoa, joten lounaalle ehdittiin klo 13.00. Tunnin lepo ja sitten mars kuntosalille. Klo 16:00 kahvihetken jälkeen hollantilaisen Marjoleen ja Harrin johdolla valmistui kolme hedelmäistä suklaakakkua (kaksi sydämen muotoista ja yksi joulukuusen muotoinen) neljän leiriläisen huomisen lähdön johdosta ja ruotsalaisen Mustafan (juossut esteet 8.05) saapumisen kunniaksi. Kyllä paikallisella palvelusväellä oli ihmettelyä. He eivät olleet koskaan valmistaneet sokerikakkuja. Kakkujen täytteenä käytettiin mangoa, ananasta ja banaania. Päällisenä suklaakuorrutus ja höysteenä pölysokeri sekä nonparellit. Vesi kielellä kaikki odottivat klo 19.00 illallista, joka nyt tällä kertaa katettiin ruskein ja valkoisin liinoin ja kukka-asetelmin. Kokki oli valmistanut paikallista herkkua, pannareita(chapati) ja lihamuhennosta sekä sekavihannespataa. Nyt otettiin myös palvelusväki saman pöydän ääreen. Vietimme mukavan yhteisen illallis- ja kakkukahvihetken, josta ei puheensorina ja nauru tietenkään puuttunut. Illan kruunasi Musafan tietokoneesta löytämän musan tahdittama disco – vauh!!!
Sunnuntai 1.3.2009
Lepopäivä, joka ei kuitenkaan lepopäivä. Heräsimme klo 03:30 ja aamupuuron sekä hammaspesun jälkeen lähdimme juoksuleirin Barnabas kuskimme kanssa Nakurun safarille. Kolmen tunnin ajomatka yön pimeydessä korkealta Grift Valleytä alas mutkaista vuoristotietä, jossa usein joutui hiljentämään hidastustöyssyjen ja tietöiden vuoksi. Jussi kykeni nukkumaan taaimmaisilla penkeillä, Harri sen sijaan ei uskaltanut nukkua keskipenkeillä ja yritti pitää kuskia hereillä suomalaisin Marianne karkein. Lopulta taivaan ranta alkoi punertaa ja aurinko pilkisti esiin ja samalla myös Jussi nosti päätään. Nyt oli kuvauksellisia näkymiä aamun sarastaessa, joita kamera ja videokamera tallensivat. Saavuimme Nakuruun klo 07:30. Lippushown jälkeen auton nokka suunnattiin kohti savannia. Ensimmäisinä meidät vastaanottivat apinat, sitten eteemme osui lauma siroja gaselleja ja vesipuhveleita. Barnabas ajeli savanniteitä tottuneesti, sillä hän kuljettaa Itenistä vieraita safarille 3-4 kertaa kuukausittain. Alueen keskeisen järven rannalla tapasimme tuhansittain suuria vesilintuja, mm. pelikaaneja ja haikaroita sekä joitakin muita meille tuntemattomia lintuja. Olimme valppaina, jos vaikka meitä onnistaisi nähdä kaikkein kiinnostavin safarin eläin, leijona. Matkamme varrella gaselleja näkyi siellä täällä ja samoin vesipuhveleita. Mutta kappas vaan mustavalkoraitaiset seepralaumat olivat upea näky! Sarvikuonojen suuruus hämmästytti ja samoin kirahvien ylväs kävely ja kaulan kurottaminen korkealle puiden latvoihin. Villisikoja pienine poikasineen ravasi siellä täällä. Ajoreittimme kulki suuren lintujärven ympäri. Eri puolilta eläimet suuntasivat kulkunsa kohti järveä, juomapaikkaa. Mutta leijonaa emme onnistuneet näkemään neljän tunnin etsiskelystä huolimatta– harmi! Olimme kuitenkin tyytyväisiä näkemästämme, safari oli todella kokemisen arvoinen!
Barnabas pyrki lohduttamaan meitä leijonan metsästäjiä näyttämällä paluumatkalla Grift Valleyn joen krokotiileja, joista onnistuimme näkemään vain yhden ja senkin melko kaukaa. Mutta kyllä tunnistimme sen krokotiiliksi, pieneksi sellaiseksi. Olimme jo iltapäivän puolella ja aurinko paahtoi kuumasti, todennäköisesti lämpöä oli yli 30 astetta – tyyni ja pakahduttavan kuuma. Edessämme oli tietenkin tuo sama kolmetuntinen matka takaisin. Upeat jylhät maisemat ympärillämme kipusimme autolla rinteitä ylös. Sunnuntaista huolimatta useassa kylässä olivat myyntikojut auki ja paljon väkeä niiden ympärillä. Lopulta tutun Itenin maisemat ottivat meidät väsyneet matkaajat vastaan. Tunnin lepo ja sitten iltapalalle. Hollantilaiset ja itävaltalaiset olivat poistuneet leiriltä. Nyt meitä leiriläisiä on enää neljä eli Ruotsin juoksija-ylpeys Mustafa, joka oli vieraillut täällä jo aikaisemmin vuoden alussa ja Zimbabwen Charon sekä me – vähiin käy ennen kuin loppuu. Me olemme seuraavaksi kotiutettavien listalla, mutta sitä ennen meillä on vielä todella rankka viikon treeniputki, josta ei tule kilometrejä puuttuman. Alkavan viikon tapahtumiin palaamme myöhemmin.
Blogimme kaikille lukijoille antoisaa viikkoa!
Terveisin,
Jusssi ja Harri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
