Torstai 20.2.2009

Torstai 19.2.2009


Aamun valjetessa lähdimme ottamaan miehistä mittaa (Harri 172 cm ja Jussi 178cm ;) ).
Itävaltalainen kaveri lähti meille näyttämään 4,9km:n lenkin (ja kantapäitään), jonka juoksimme verrytellen kerran ympäri. Aukaisuvetojen siis 3-4 krt 80-100m jälkeen starttasimme 10km:n lenkillemme ja EM-maastojen 40. paineli karkuun tarkoituksenaan juosta 15km, mutta juoksi vain 7,5km. Me juoksimme urheasti koko kympin toisen mennessä reitillä milloin vastapäivään, milloin myötäpäivään. Ja taas vastapäivään ja myötäpäivään. Liekö tarkoituksena oli juosta vain helpot osuudet ja jättää tolkuttomat ylämäet muiden testattavaksi. Vaimitenseoli?

Aamupäivän toisena harjoituksena oli kevyt pieni palauttava lenkki ja nyt osasivat molemmat kiertää lenkin ensin myötäpäivään ja toisen vastapäivään.
Kyllä teki palauttava lenkki kovan aamupäivän jälkeen jaloille hyvää. Ja loppupäivä on levätty ja jopa nukuttu useampaan kertaan.

Tuntuu siltä, että toisella meistä sykettä nostaa eniten se, että toimiiko netti blogin päivitystä varten vai ei… Ja kuitenkin on juostu jo vähän kovempaakin.

On se uskomatonta kuinka ihmiset hymyilevät meidän juostessa kun tulevat vastaan tai muuten heitä kohdatessa. Liekö me olemme niin hölmön näköisiä juostessammekin. Ja aina kysyessämme, mitä kuuluu niin vastaus on :”fine” ja hymyä kyllä löytyy. Osaavat muuten nauraakin, kyllä kaikilla kenialaisjuoksijoilla oli varsin hauskaa meidän heidät ohittaessa. (hmm… he seisoivat juoksunsa jälkeen juoksureittimme varrella) Toinen meistä luuli, että vain hänelle naurettiin, vaan kyllä kaikille osattiin nauraa.

Huomenna harjoittelun lisäksi on tarkoitus mennä leirin porukalla käymään paikallisella koululla. Siitä kerromme teille myöhemmin. Kaikki täällä ok tai siis niin hyvin kuin voi olla…