Tiistai 17.2.2009

Tiistai 17.2.2009

Nyt pääsimme blogiin omalla koneella!!!!

Herätyskello soi klo 05.30. Pitkän (8,5 tunnin) ja hyvin nukutun yön jälkeen olo oli melko hyvä ja samoin jalkojen kunto. Onneksi maanantaina oli aikaa myös hieroa kunnolla toistemme jalat, millä varmaankin oli myös vaikutusta. Hieronta ei tietenkään ollut Nikkilän Jussin hieronnan veroista! Olimme varanneet huoneeseemme kuumaa vettä termokseen, joten pikakaurapuuron valmistus onnistui. Aamuisin napsimme ehkäisypillerin (siis malariaa varten). Kolme hyttystä olemme onnistuneet löytämään huoneestamme. Nukumme hyttysverkkojen alla. Kuulemma tällä korkeudella ei ole havaittu malariatapauksia; sen sijaan alempana kylläkin malariaa on todettu. Useimmat täällä harjoittelevat urheilijat eivät syö malaria-pillereitä.

Ohjelmamme menee päivittäiseen rytmiimme

Herätys 5.30
Lenkki 6.10
suihku, aamupala klo 8-
lepoa
lenkki 11.10
suihku, uinti, suihku ja ruokailu 13-
lepoa ja itsensä sivistämistä esim. lukemalla
kahvi/tee 16
illallinen 19
nukkumaan about 21

Ruoka on ollut hyvää. Paikallisissa ”K-market Koskikeskuksissa” siis paikallisissa kaupoissa Jussin ei ole tarvinnut käydä muuta kun juomassa pidemmillä lenkeillä.
Kaikki sujuu toistaiseksi hyvin ja siedämme vielä toistemme seuraa samassa huoneessa. Meillä on kyllä optio toisesta huoneesta, jos toisen naama alkaa jossain vaiheessa tympimään;)

Tänä aamuna saimme oikein kenialaista lenkkiseuraa. Kenialainen poliisi oli ottanut 4 kk sponsoroitua vapaata työstään aikomuksenaan tehostaa säännöllistä harjoitteluaan tavoitteena Kenian poliisien maraton-mestaruuskilpailu ensi toukokuussa. Pääsimme hänen kanssa sisemmälle maalaismaisemiin. Reittimme varrella oli kirkkoja, kouluja ja tietenkin asumuksia, jotka vaihtelivat vanhoista savimajoista, lauta- ja peltitaloista tiilisiin rakennuksiin. Tähän mennessä eläinkunnasta olemme tavanneet lehmiä, sonneja, aaseja, kanoja, kukkoja, lampaita, koiria sekä lintuja. Villieläimiä emme ole osuneet näkemään, koska niitä ei täällä ole muualla kuin luonnonpuistoissa.
Pitkän matkaa perässämme juoksi noin kymmenen lapsen ryhmä kouluun siististi puettuina. Lapsilla on normaalisti n. neljän kilometrin koulumatka käveltävänä ja välillä juostavana. Nauravia ja hyvää päivää toivottavia kenialaisia lapsia ja aikuisia tapaa kaikkialla. Kenialaiset ovat ahkeraa väkeä; suurimmalla osalla on töitä joko kotona tai ulkopuolella. Emme ole tavanneet yhtäkään kenialaista anelemassa rahaa tai muuta. Kenialainen poliisi lupasi tulla jatkossakin aamulenkkimme oppaaksi.

Miltä korkealla harjoittelu on tuntunut?
Ehkä Harrilla on esiintynyt enemmän hengitysvaikeuksia, varsinkin parin ensimmäisen päivän aikana. Syketasot ovat kummallakin korkeammat kuin Suomessa, Harrilla lähtösykkeet lähes 20 pongoa ja Jussilla n. 10 pongoa korkeammat. Pulssimittaria olemme käyttäneet ainoastaan sykkeiden tsekkaukseen. Peruskestävyyslenkeillä (pk-lenkeillä) sykkeet ovat kuitenkin normalisoituneet. Sykkeet saa nousemaan keskellä päivää juostessa melko helposti. Toistaiseksi olemme tehneet vain pk-lenkkejä. Mutta huomenna sitten vihdoinkin saamme kokeilla myös kovempaa juoksua pk-lenkkien yhteydessä. Uskoisin hien virtaavan entistä enemmän, joten nestetankkaus lenkkien aikana tulee entistä tärkeämmäksi. Katsotaan, miten äijien käy huomenna…