Perjantai 20.-maanantai 24.2.2009

Perjantai 20.2.2009

Herätys aamulla samaan aikaan kuin eilen. Saimme aamun ensimmäisellä kevyelle lenkille mukaamme ranskalais-kanadalaisen, 53 –vuotiaan opettaja-coachin, joka on Keniassa katsomassa lahjakkaiden juoksijanuorukaisten harjoituksia (ikävä kyllä me emme kuulu enää tähän joukkoon J). Chris –coachi pyrki näyttämään, että kyllä sieltäkin vielä pesee ja kiihdytti vauhtiaan vk –tasolleen. Mukava kaveri, jolla on uskomattoman ajan tasalla olevat tiedot eri maiden urheilijoista ja heidän suorituksistaan (myös Suomen). Toinen kevyt lenkki oli vuorossa keskipäivällä, jolloin Jussi myös alkoi kiihdyttää vauhtia omalle kevyelle tasolleen (n. 5 minuuttia ennen Harria asunnolla). Harri pyrki rauhoittamaan tilanteen omalta kohdaltaan, koska huomenna lauantaina tullaan juoksemaan melkein tupla-kilometrit.

Lounaaksi söimme papu-maissi – ja sekavihannes –pataa, minkä jälkeen suuntasimme kulkumme ystävällisen kenialaisen autokuskin kyydillä Itenin naapurikylän Kessupin Primary Schooliin, noin 20 minuutin ajomatka laaksoon vievää mutkaista tietä. Oppaanamme koulussa oli hovikuskimme Evans –veli, joka toimii johtajaopettajana. Hänen työpöydältään löytyi englanninkielinen Pyhä Raamattu merkkinä koulun kristillisistä arvoista. Tänään sattui olemaan kaikissa vastaavissa ala-asteen kouluissa koulujen väliset urheilukisat, myös Kessupissa, jossa on 540 oppilasta ja 14 opettajaa. Luokkakoko on niinkin suuri kuin 50-60 lasta, mutta oppilaat ovat tottelevaisia ja kunnioittavat opettajia, joten kuri säilyy hyvin. Koulurakennukset olivat melko alkeellisia. Yhteen koulurakennukseen tulee sisään huhti-heinäkuun sateet, jolloin opetustehtävät ovat melko haasteiset. Opetusta annetaan klo 08.20-17.30 välisenä aikana, lukuun ottamatta keskellä päivää olevaa 1 ½ tunnin ruokatuntia, jolloin suurin osa lapsista juoksee kotiinsa ruokailemaan. Monen lapsen kohdalla ei ole varmuutta saavatko ruokaa ollenkaan päivällä. Lisäksi päivän aikana on kolme pidempää, 20 minuutin, taukoa ja 35 minuutin oppituntien välillä 5 minuutin tauot. Lapset käyvät kyseistä koulua 6-14 -vuotiaina, minkä jälkeen siirtyvät Secondary Schooliin 4 vuodeksi. Yliopisto-opiskelu kestää yleensä 4 vuotta. Saimme kokea lasten riemua monien leikkien merkeissä. Osa meistä juoksuleirillä olevista veti myös piha- ja palloleikkejä, mm. Harri Bingo-leikin. Nauravia kasvoja ja suuria ihmetteleviä silmiä näkyi kaikkialla. Kukaan lapsista ei laittanut hanttiin, kun opettaja pyysi mukaan piiriin. Lapset koskettelivat meidän valkoisten käsivarsia ja hiuksia, koska näkevät harvoin vastaavia. Lisäksi saimme seurata eri koululuokkien välisiä jalkapallo-, lentopallo- ja käsipallo- sekä koripallokisoja. Voitte kuvitella, minkälainen määrä lapsia oli urheilukentällä, kun neljän eri koulun oppilaat kisailivat. Olimme usein piiritettyinä iloisten lasten toimesta. Vierailustamme jäi varmaan lapsille ikimuistoinen kokemus – niin myös meille aikuisille.

Mietimme, miten voisimme kyseistä koulua auttaa, koska valtiolta ei liikoja shillingejä heru rakennusten kunnostamiseen eikä oppikirjoihin. Viime vuonna jäi kuulemma oppikirjarahat kokonaan saamatta. Tätä voi itse kukin meistä miettiä tykönään – palaamme asiaan Suomeen saavuttuamme.

Parin tunnin lepäämisen jälkeen oli vuorossa illallinen. Nyt tarjoiltiin lettuja hedelmäsalaatin (tuoretta ananasta, mangoa, papaijaa ja banaania) ja hillon kera. Tuli oikein lapsuuden lettukestit mieleen. Sitten ei muuta, kuin nukkumaan ja valmistautumaan huomisiin pitkiin lenkkeihin.


Lauantai 21.2.2009

Myös lauantai sujui harjoituksellisesti hyvin. Aamusta juoksimme pitkän kevyen lenkin ja keskellä päivää lyhyen. Kovasta treenistä huolimatta tuntuu palautuneen mukavasti. Jalkojen hieronta on myös auttanut mukavasti. Harrikin alkaa lopulta sopeutua tähän korkeaan ilmanalaan. Ylimääräistä puuskutusta Jussin mielestä vielä kuuluu, varsinkin 20 km:n jälkeen lenkkiä jatkettaessa ja varsinkin ylämäessä. Viikko sitten kävimme täällä mittaamassa painomme ja nyt toistimme mittauksen – kappas vaan yli pari kiloa kummaltakin on hävinnyt; ei kyllä tietoa mistä? Iltapäivällä otimme jälleen levon kannalta. Illalliselle saapui vieraaksemme edellisenä päivänä tavattu koulun johtaja Evans. Hän kertoi tarkemmin, missä asioissa koulu tarvitsisi apua; tuntui että vähän kaikessa. Hollantilainen leiriläinen aloitti jo avustuskampanjan luovuttamalla koulun kassaan ensimmäiset 2.000 Kenian shillingiä eli 20 euroa sekä lupasi tukea koulua 1.500 shillingillä eli 15 eurolla kuukaudessa jatkossa. Mutta katsotaan sitten Suomessa, mitä kyseiselle asialla voidaan tehdä. Yritimme päästä blogiimme illalla, mutta kenttää ei ollut tarpeeksi. Nyt yritämme uudelleen – toivotaan, että tärppää.

Sunnuntai 22.2.2009

Myös sunnuntai on alkanut reippaissa merkeissä, heti aamusta vetoharjoitukset (8x3 min) ja pulahdus uima-altaaseen, mikä mukavasti palautteli lihaksia. Jussilta onnistuivat vedot hyvin ja Harrilta kohtalaisesti. Normaalin aamupalan (paahdettua leipää, juustoa, voita, kananmuna, banaani, mehua, teetä ja kahvia) jälkeen lepäsimme, jotta jaksoimme keskellä päivää suorittaa pk -lenkin helteessä. Tänään on ollut lämpöasteita jopa 30. Mutta selvisimme tästäkin koitoksesta. Onneksi Harri maltti ottaa keskipäivän lenkin maltillisesti. Chris –manageri lähti lounaan (riisiä, porkkana-kaaliraastetta ja papumuhennosta) jälkeen tänään klo 15.00 parin viikon leirielämän jälkeen. Monista tuntui haikealta. Sunnuntaisin Itenin kylällä järjestetään useita jumalanpalveluksia klo 10.00-13.00 välillä. Todennäköisesti käymme piipahtamassa viikon kuluttua sunnuntaina jossakin näistä, jolloin on toinen lepopäivämme – ensimmäinen lepopäivämme on ensi viikon tiistaina. Joten vielä olisi jaksettava huomiset lenkit sekä aamulla että keskipäivällä – yhteensä lähes 40 km, huh, huh, hellettä!

Maanantai 23.2.2009

Aamun herätys jo 5.30, kun juoksimme heti aamusta pidemmän lenkin kuin normaalisti. Olimme sopineet kenialaispoliisin kanssa aamun lenkistä ja yhden sijaan saimmekin kolmesta juoksijasta seuraa. Hyvin sujui pitkäkin lenkki. Kenialaisten kanssa kiertelimme maaseudulla nähden myös Maracu-linnut (creni in english), aivan selvästi jotain sukua kurjille? Lisäksi näimme paljon koululaisia ja erilaista luontoa ja asumuksia kuin ihan päätien varrella, jolla olemme monesti juosseet lenkkimme.
Kävimme myös toisella lenkillä ja juhlistimme tulevaa lepopäivää (ei juoksua) limsapullolla.
Hyvin sujuu, ruoka maittaa ja työ on kuin tervaa.J Mitäs työtä täällä muka tehdään, jalkatyötä.

Verkkoyhteyden kanssa pät pät pätkii, siksi päivityksemme blogillemme on vähän sitä ja tätä.

Hyvää alkanutta viikkoa (toisille talvilomaviikkoa) kaikille, me täällä Keniassa laskemme vain kilometrejä J.

Votkaa hyvin!

Terveisin,

Jussi ja Harri